247, 1650 ja huppari

Täällä yksi BB:n seuraaja on jo aloittanut telkkarin tuijottamisen ja aivan tunnelmaan sopivin eväin: subi kourassa. Viime kausi oli mielestäni monessa mielessä pettymys, mutta nyt katsoin ihan positiivisella sitä, että keski-ikä ja luultavasti älykin on kasvaneet.

Tänään mun kännykkä päätti ruveta tosi epäluotettavaksi ja oli pakko käydä ostamassa uusi. Olen pahasti kahden kännykän loukossa ja tälle kakkoskännykälle tärkein ominaisuus on se, että sillä on mukava kirjoittaa tekstareita. Itse kun en duunista koskaan soita kellekään, niin ainut tapa päivittää perheen kesken tilannetta on sit kännykkä, niin tekstarien lähettämisen mukavuus on mulle se juttu. Mukaan tarttui sellainen kännykkä, että ei varmaan ainakaan kukaan kadehdi: Noksun 1650. Meillä on ollut se perheen varakännykkänä ja on toiminut hyvin, joten nyt uskalsin ottaa itselleni myös moisen. Plussaa myös hyvästä valmiusajasta, siitä että näytöstä näkee auringonvalossakin ja siitä, että puhelimesta kuuluu hyvin.

Puhelimenostoreissulla tuli sitten yhtäkkinen hupparikohtaus ja ostin esikoiselle Waldosta valkosävyisen MicMacin hupparin. Kuvankin voin tänne jossain välissä laittaa. NY lippis pojalla on, joten nyt kuulema puuttuu asiaan kuuluvat housut ja kengät. Saas nähdä, että milloin moiset vielä tulee ostettua.

Piikkejä ja kursseja

Kävin eilen rokotuttamassa itseni pneumokokkia vastaan. Eilen ei ollut mitään oireita ja tänäänkin pärjäsin oikein hyvin töissä, mutta nyt se iski. Olo on hmm. mielenkiintoinen ja käsivarsi on aika punainen ja kainalossa oleva imusolmuke on lievästi sanottuna kipeä. Muistuttaa aika paljon samaa oloa kun leuanalusimusolmukkeeni tulehtui. Kaipa tuo tuosta kuitenkin itsekseen painuu ja kun näin hyvä reaktio tulee, niin ehkäpä rokotteella on vastettakin. Seuraavaksi jäänkin odottamaan sitten influenssarokotteita, sekä kausi- että sikamoista. Minä riskiryhmäläisenä odotan toki kovasti, että rokote saataisiin Suomeen, tosin paljon on mahdollista, että ehdin sairastua jo ennen rokotteen rantautumista, sen verran läheltä tänäänkin kuljin H1N1:ää sairastavaa (alle 2 m). Suomessa luultavasti rokotetaan terveydenhoitohenkilökunta ensimmäisessä aallossa ja vasta sitten meidät riskiryhmäläiset - Ruotsissa taas joidenkin tietojen mukaan toisessa järjestyksessä.

Talousasioista en olekaan vähään aikaan kirjoittanut, vaikka mielessä olisi vaikka mitä. Nytkin jätän suurimmat ajatukset myöhemmälle ja kerron vain, että onnistuin saamaan itseni kahdelle talousaiheiselle yhden illan luennolle. Tosi kivaa! Olen ennenkin ollut moisilla ja aina viihtynyt.

Teitä ja risteyksiä

Kuinkahan moni meistä on joutunut joskus miettimään sitä, että mitä parisuhde on? Ja kuinka moni on joutunut miettimään, että milloin on parempi jatkaa yhdessä ja milloin taas jatkaa matkaa kahta eri tietä? Itse en ainakaan ole elämääni ilman näitä pystynyt elämään ja joskus voin jopa huokaista, että hyvä niin, sillä joskus on haudattava jotain mennyttä löytääkseen jotain uutta ja vielä kauniimpaa. Tällä hetkellä itse elän varsin seesteistä elämää, mutta ne vanhat tunteet ovat niin voimakkaina jossain siellä syvällä, että ne joutuvat tarkastelun kohteeksi, kun joku asia niitä riittävästi raapaisee. Ja nyt tuntuu, että on pakko istahtaa ja miettiä, että mitä se elämä on? Viikon sisään on tullut kolme tapausta eteeni, osa lähemmästä ystäväpiiristä ja osa hyvinkin etäältä, joissa kysymys on ollut siitä että milloin jatkaa matkaa yhdessä ja milloin jatkaa erillään. Miten kauan pitää jaksaa yhdessä? Onko jotain asioita, jotka pitää vaan sietää? Onko parisuhde ihmiselle miten tärkeä? Onko lapsien hyvinvointi ja pahoinvointi miten painavia vaakakupissa? Se mikä on varmaa, niin usein joudutaan vaikean tilanteen eteen eli valitsemaan kahdesta huonosta se vähemmän huono. Voi miten ihanaa olisikaan kuin lapsuuden saduissa, joissa oli aina vain se hyvä ja paha ja sit piti valita se, et kumpi puoli oli se hyvä. Mut kun aikuiseksi elää, niin sitten huomaakin, että usein vaan vaihtoehdot on huono ja vielä huonompi. Ja usein ratkaisun tekemisen hetkellä ei ole edes 100% varmaa, että kumpi on se huono ja kumpi vielä huonompi. Aika onneksi antaa joskus vähän lisää perspektiiviä, joten jos asian kanssa ei ole välittömässä hengenvaarassa, niin usein aikalisä voi antaa sitä osviittaa, että kumpi on se vähemmän huono tie. Risteyksen kohdalla ne tiet vaan usein näyttää aika samanlaisilta ja on vaikea sanoa, että kumpaa tietä sitten loppujen lopuksi päätyy Onnelaan. Voihan olla, että joku onneton on vielä tehnyt elämän käytännönpilan ja kääntänyt tienviitat.

Jään miettimään, että mitä se tarkoittaa, kun jotkut ottavat omaan elämäänsä uutta suuntaa. Hirveästi on kysymyksiä, mutta hirveän vähän vastauksia. Sellaista se vaan on elämä.

Äitienpäivää elokuussa, kesäkurpitsaa pastassa

Tänään poika pakkasi koulureppuaan. Ilmeisesti oli jäänyt viime keväänä tyhjentämättä se, sillä poika kiikutti iloisena minulle äitienpäiväkortin, tosin hivenen nolona. Sanoi naureskellen, että tämä on äiti sulle, taitaa tulla vähän myöhässä. Keltaisessa kortissa luki: Hyvää äitienpäivää, eik sul oo huolen häivää.

Tänään oli sitten paluu arkeen. Duunissa meni ihan kivasti, mitä nyt kurkkua kangertaa. Kirpputorille tuli vietyä tavaroita. Kaipa sieltä oli jotain tavaroita mennyt kaupaksikin, vaatteita ei niinkään. Huutikseen sain sen sijaan lisättyä 5 vaatetta - se on tavoitteeni näin arki-iltaisin töiden ohessa. Tällä viikolla meillä on kovasti niitä kesäkurpitsoita, joten tässä ensimmäinen resepti:

1 kesäkurpitsa pilkottuna kuutioiksi
1 sipuli pilkottuna
1 valkosipuli hienonnettuna

Kuullota kasvikset oliiviöljyssä paistinpannulla, kunnes kesäkurpitsat vähän pehmenevät. Itse tykkään ainakin jättää vähän al dente. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa pastan kanssa tai miksei vaikka jonkin lisäkkeenä, itsellä tuli vedettyä broilerin lisäkkeenä viimeimmäksi.

Mokkapaloja ja siirrettyä elämää

Eiliset mokkapalat onnistuivat loistavasti, joten ajattelin näpytellä tänne muidenkin pällisteltäväksi ohjeen, jolla tein:

3 munaa
3 dl sokeria
2 dl maitoa
5 dl jauhoja
4 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria
2-3 rkl kaakaojauhetta
200 g sulatettua margariinia

Sekoita puuhaarukalla munat ja sokeri. Sekoita jauhoihin leivinjauhe, kaakaojauhe ja vanilliinisokeri ja sekoita seos vuoron perään maidon kanssa taikinaan. Lisää lopuksi sulatettu margariini. Levitä pellille ja paista 15-20 min 200 asteessa.

Anna pohjan jäähtyä ja valmista sitten kuorrute:

5 dl tomusokeria
6 rkl voita
puoli desiä vahvaa kahvia
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl vanilliinisokeria

Sulata voi kattilassa ja sekoita loput ainekset siihen sekaan. Levitä jäähtyneen pohjan päälle ja ripottele heti päälle nomparelleja tai kookoshiutaleita. Voit koristella palat myös karkkipaloin.

Nuo ehdin siis tekemään viime yönä, mutta synttärisankari päättikin aloittaa sitten aamun oksentaen ja piti siirtää juhlia parilla viikolla. Täytynee tehdä mokkapalat uusiksi sitten.

Tämä päivä onkin mennyt sitten vaisusti sairasta lasta hoitaen ja huutikseen kenkiä ja vaatteita laittaen.

Juhlintaa, juhlintaa

Tänään vietettiin pienemmän pojan synttäreitä ja huomenna on ohjelmassa isomman pojan kaverisynttärit. Juhlahumua siis kerrakseen. Mukavasti meni synttärit ja kiva oli, kun 15 oli paikalla ja vain 3-4 oli estyneitä tulemasta paikalle. Synttäreiden lomassa meille tuli tuliaisia myös anopin ja appiukon maatilalta. Anoppi oli saanut melkoisen sadon kesäkurpitsoistaan! Meillekin rantautui muutama kesäkurpitsa ja kun kahden komeimman yksilön paino oli 2,1 ja 2,5 kg, niin arvata saattaa, että nyt meillä syödään sitten kesäkurpitsaa monessa eri muodossa. Ajattelin tässä jakaa kanssanne muutaman hyvän kesäkurpitsareseptin alkavan viikon aikana.

Nyt paistelen huomisille synttäreille jauhelihapihvejä (hampurilaisten väliin) ja sitten esikoinen toivoi synttäreilleen kovasti mokkapaloja, joten nyt on uunissa sit suklaapiirakan pohja. Mitäs tuosta, vaikka kello kohta jo puolta yötä lähenee, kuopus täällä kuitenkin meille seuraa pitelee. Ihmeellinen nappula on.

Lisää sijoittamisesta

Kirjoittelin tuossa jo jotain vähän aikaisemmin sijoittamisesta. Aihe on suuren suuri ja vaikka minä olen itsekin ihan keltanokka vielä alalla, niin ajatuksia on paljon ja monenmoisia. Reilussa vuodessa olen oppinut sen, että opiskelu kannattaa aina. Itse aloitin osakesijoitukset lokakuussa 2008 ja tänään potti on 25% plussalla ja lisäksi päälle ovat tulleet osingot, noin 6% taisi olla keskimääräinen määrä mun osakkeilla. Tämmöinen tuotto on oikeasti huikea tämmöisinä aikoina. Yli 30% vajaassa vuodessa! Mutta en meinaa kyllä osakkeitani nyt realisoida vaan ostan niitä ns. pitkään salkkuun. Treidaaminen ei ole mun juttu.

Toisaalta, jos olisin sijoittanut omaisuuden tämän vuoden alussa Venäjälle, niin sen arvo olisi noussut noin 100%. Jos ja jos, jossittelu on sitä parasta. Tai entä jos olisin pistänytkin all in tyyppisesti rahani sisään 2007 kesällä vaikka? Siksi parasta on tyytyä katsomaan keskiarvoja, että mitä tuottaa mikäkin muoto ja millä aikajänteellä.

Osakkeet ovat tuottaneet pitkässä juoksussa keskimäärin noin 10%. Tällä hetkellä taas pankkitileillä ei juuri korkoa saa eli siellä lienee jotain 1-2% luokkaa korot vaan. Ja sitten asuntosijoitukset ja rahastot tuottaa jotain tuolta ja väliltä.

Tuottoprosentilla on huikea merkitys säästämisessä ja sijoittamisessa. Keskimäärin se menee niin, että mitä suurempi riski, niin sitä suurempi tuottomahdollisuus. Mutta riskiä pystyy osakesijoituksissakin pienentämään, kun vaan hajauttaa sekä eri aloille että ajallisesti ja mahdollisesti vielä eri alueillekin.

Tässä jotain esimerkkejä tuottoprosentin vaikutuksesta:

Oletetaan, että kaikki säästävät seuraavat 30 vuotta 200 euroa kuussa. Tällöin pankkitilillä rahoja makuuttavalla on 2% koroilla luultavasti noin 100 000 euroa kasassa. 5% tuotolla voisi olla noin 167 000 euroa kasassa ja 7% tuotolla 245 000 euroa (nämä voisi olla vaikka rahastoja tai asuntoja) ja osakkeisiin sijoittavalla 10% tuotolla 455 000 euroa.

Ero on huikea.

Sillä sukanvarteen säästäjällä voi olla 30 vuoden päästä 100t ja osakkeisiin sijoittaneella 455t.

Jos eläkepäivillä meinaa vaikka tuoton kanssa elellä, niin jos 5% tuotto saataisiin sitten molemmista summista, niin sukan varteen säästänyt voisi saada noin 400 euroa oman eläkkeensä päälle lisää euroja ja osakkeisiin sijoittanut taas 1900 euroa.

Oleellista on aika. Korkoa korolle on valtaisa voima. 200 euroa kuussa säästäen, ei vuodessa tule kuin 2400 säästöön. 2400x 30 vuotta tekisi 72000, mutta 10% korolla se 30 vuodessa kuusinkertaistuu. Keskimäärin osakkeiden arvo kaksinkertaistuu 6-7 vuodessa.

Mutta mihin sijoittaa?

Edelleenkin olen sitä mieltä, että lue, opiskele, lue. Tieto on valtaa. Mitä olen sitten itse tehnyt? Seurannut erilaisia nettisaitteja, esimerkiksi:

www.taloussanomat.fi

www.talouselama.fi

www. kauppalehti.fi

www.arvopaperi.fi

Käynyt kuuntelemassa erilaisissa koulutustilaisuuksissa eri asiantuntijoita. Itselläni on ollut ilo tutustua vuodessa mm. Hannu Angervuon ja Timo Tyrväisen ajatuksiin irl.

Sitten olen lukenut. Rakastan talousaiheisia kirjoja. Aikaisemmin mainitsemieni Kiyosakin pariskunnan motivoivien kirjojen lisäksi olen sijoittanut ihan sijoitusaiheisiin kirjoihin. Kirjahyllystäni löytyy mm. seuraavat teokset:

Matias Möttölä: Rahaa rahastoilla
Seppo Saario: Saarion sijoituskirja - Kuinka sijoitan pörssiosakkeisiin?
Markku Erola: Paras sijoitus
Kim Lindström: Vaurastu arvo-osakkeilla
Karo Hämäläinen: Osakesijoittajan opas
Henri Elo: Löydä helmet, vältä kuplat

Ja alan lehtiäkin tulee luettua aina kun vaan sattuu käsiin. Lähinnä Talouselämää tulee luettua nettiversion lisäksi paperiversiona.

Netissä on kiva jutella myös ajatuksistaan toisten kanssa ja peilata omia näkemyksiään. Erityisesti niiden kanssa on mukava jutella, jotka ovat eri mieltä kuin minä. Niiltä, jotka ovat samaa mieltä kuin minä harvoin oppii mitään uusia näkemyksiä.

Sairaalassa kuultua, ei niinkään nähtyä

Menin tänään Laakson sairaalaan tutkimuksiin. Komean näköinen paikka ja miljö. Pikkuisen siitä nauttimista vaan haittasi se, että minun piti mennä juuri viereiseen rappuun tutkimuksiin kuin missä nyt sikainfluenssaisia hoidetaan. Itse kun kuulun riskiryhmään, niin ajattelin vähän kartella sitä porukkaa, mutta kiitos läheisten sain kyydin kumpaankin suuntaan ovelta ovelle. Mielenkiintoiseksi reissun teki kuitenkin rupatteluhetki vanhemman herrasmiehen kanssa.

Mies kysyi, että olenko nähnyt hänen vaimoaan, sellaista harmaahiuksista. Sanoin, että joku vähän vanhempi nainen oli mennyt juuri yhteen tutkimushuoneeseen, mutta en voi tietysti tietää, että oliko se hänen vaimonsa. Mies kertoi, että hän näkee tosi huonosti ja sanoi, että jos hän nyt odottaa kuitenkin suht oikean oven edellä, niin eiköhän vaimo sitten hänet huomaa. Siinä juteltiin vielä kaikka mukavia. Sitten mies kertoi, että häntä vähän ihmetytti, kun se vaimo jo ehti tutkimukseen katoamaan niin paljon ennen tutkimusaikaa sillä aikaa kun hän oli ollut parkkeeraamassa autoa... Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen, koska mies jatkoi sitten juttua, että kyllä se autonajo häneltä sujuu, jos on joku siinä kyydissä auttamassa, mutta kyllä se häntäkin aina jännittää, mutta hyvin oli matka sujunut. Sikainfluenssa taitaa olla kuitenkin vain yksi riski elämässämme ;-)

Säästäminen ja sijoittaminen

Suomessa säästäminen ja sijoittaminen ei ole kovin pop. En tiedä mistä tämä johtuu. Joissain maissa lienee syytäkin säästää pahan päivän varalle ja monissa maissa halutaan pistää raha työskentelemään lisää rahaa. Säästäminen ja sijoittaminen on vielä jänniä sanoja. Onko se säästämistä, jos pistää rahaa syrjään ja matkustaa sitten sillä rahalla? Entä onko oma asunto sijoitus? Näitä asioita kannattaa hetki miettiä eikä välttämättä ole mitään oikeaa tai väärää vastausta.

Itse käsittelen tässä nyt kuitenkin säästämisellä ja sijoittamisella sitä, että pistetään raha töihin. Kenties joku pitää sitä kovin pinnallisena, mutta toisaalta itse koen niin, että joskus rahalla saa myös hyvinkin syvällisiä asioita, kuten vaikka vapautta toimia jossain tilanteessa.

Hyvä kysymys on, että paljonko säästöön. Hyvä heitto voisi olla vaikka 10% nettotuloista. Olisiko mahdoton ajatus? Jos tuntuu liian paljolta, niin pienempikin summa on hyvä. Kymppi kuussakin on parempi kuin 0 euroa.

Entä mihin sijoittaa?

Tämä on vielä parempi kysymys. Ja siihen hyvä vastaus, että ota selvää. Jos sanot vastaukseksi, että et jaksa, niin sitten mitä suurimmalla todennäköisyydellä joku muu kerää rahojesi tuoton.

Itse olen tällä säästämisen ja sijoittamisen tiellä vielä ihan keltanokka. Reilun vuoden olen seurannut asioita ja jotain on matkaan tarttunut.

Hyvä kysymys on sekin, että minkä verran olet saanut taloudellista koulutusta? Mitä todennäkölisemmin et yhtään. Entä minkä verran vanhempasi ovat neuvoneet sinua talousasioissa? Mitä todennäköisemmin ei yhtään. Suomessa nämä asiat ovat tabuja ja eihän niistä sovi jutella. Lopputulos on se, että ihmiset makuuttaa rahojaan tavallisilla pankkitileillä, joista inflaatio ne syö. Jos pohjatietämyksesi on siis nolla, niin jos tähän asti olet minun kirjoitustani lukenut, niin olet jo loistavalla tiellä! Luultavasti jaksat lukea aiheesta lisääkin.

Omasta suosittelusta löytyy muutama kirja:

Kiyosaki: Rikas nainen
Kiyosaki: Rikas isä, köyhä isä

Noista löytyy motivaatioa kovastikin. Jälkimmäinen on ihan klassikkoteos herra Kiyosakilta ja ensimmäinen taas on rouvan kirja. Molemmat ehdottomasti hyviä!

Mökki vai ei?

Meillä on mökkitontti ja oikein mukava sellainen onkin. Tai ainakin meidän makuun. Ollaan sinne jo sielujen silmin rakennettu mökkiä ja mietitty, että millaisen haluamme ja johan se on vähän ajatuksissa sisustettukin ja lautaset mökille on jo ostettu:

http://www.replacements.com/webquote/ARAPIRT.htm

Sitten vuokrattiin 11 km meidän tontista mökki. Luultiin, että vuokrattiin vähän samantapainen mökki, kuin mitä oltiin ajateltu, mutta kun saavuttiin paikalle, niin todettiin, että mökki olikin ihan yks yhteen! Ja saimme tällä mökillä siis harjoitella mökillä oloa. Ajattelin, että saan ajatuksia omaan mökkiin ja niin varmasti sainkin. Toisaalta ajatus tuli myös siitä, että miten kätevää oli vaan pöräyttää autolla perille ja plim kaikki oli perillä valmiina. Se pisti miettimään, että mitenkähän paljon vuodessa voisi olla oman mökin kustannuksilla vuokramökillä ja laskutoimitus aiheutti melkoisen yllätyksen, kun sitä mökillä kännykän laskimella laskin.

Vuokramökkimme kustannukset olivat 60e vuorokaudessa.

Oman mökkimme kustannus olisi noin 50t. Jos lasketaan sijoitetulle pääomalle menetetty tuotto, niin se voisi olla luokkaa 2500 euroa vuodessa. Lisäksi mökki tarvitsisi varmasti jatkuvasti huolenpitoa ja sen arvo voisi nollautua ilman huolenpitoa 50 vuodessa, joten arvonalenema voisi olla luokkaa 1000 euroa vuodessa. Nämä kun laskee yhteen, niin tulee 3500 euroa. 3500 eurolla olisi vuokramökillä 58 vuorokautta vuodessa! Kun itse olen hyvin allerginen keväisin, niin se tarkoittaisi sitä, että oltaisiin sitten kesäkuun alusta alkaen vasta mökillä. Jos oltaisiin koko miehen kuukauden loma, niin vielä jäisi melkein 28 vuorokautta eli 14 viikonloppua oltavaksi mökillä eli koko kesäkuu, koko elokuu, koko syyskuu ja koko lokakuu ja vielä vähän marraskuutakin. Kuinkahan monena vuotena kiinnostaisi olla KAIKKI lomat ja viikonloput kesä-lokakuussa mökillä? Taloudellisesti siis oman mökin rakentaminen ei vaikuta kannattavalta ainakaan tässä taloudellisessa tilanteessa.

Tietystikään kaikki ei ole maailmassa rahasta kiinni, mutta tämä pistää miettimään. Ainakaan mikään kiire ei ole rakentaa, kun on tuossa 2-vuotiaan perässä juoksemisessa ihan hommaa muutenkin ja toki esikoinenkin tarvitsee vielä perään katsojaa.

Joku oli jättänyt mökille vanhan Me Naiset -lehden. Siellä Martti Suosalo (loistava näyttelijä kerrassaan) oli mielestäni oivasti todennut, että nauttii kesästään kotona lasten kanssa, koska matkailu on lastenhoitoa vaikeammissa olosuhteissa.

Vesihiisi sihisi hississä

Oltiin muutama päivä "maalla" ja palattiin sivistyksen ääreen. Kummasti sitä on mukava olla reissussa, mutta aina yhtä ihana palata kotiin. Tällä kertaa vaan vesihiisi päätti tehdä paluustamme kaupunkiin askeleen jännempää. Olen asunut kerrostalossa yli puolet elämästäni ja kertaakaan en ole vielä jäänyt matkalle, mutta tänään se tapahtui. Ei kylläkään kotitalossa vaan vanhempieni talossa. Esikoinen juoksi rappusia alas ja me aikuiset tultiin kuopuksen kanssa hissillä, mutta ehkä painoimme sitten hivenen yli 630 kg kolmestaan, koska matka loppui 70 cm päähän. Puolisen tuntia odotettiin Koneen hissimiestä. Meillä aikuisilla kaikki oli ihan hyvin, mutta kuopusta ei asia miellyttänyt yhtään. Hississä oli tukalan kuuma ja pikkuinen hoki vain pois, pois. Häntä ei lohduttaneet yhtään isän rauhoittelut eikä äidin lorut eikä laulut eikä pillimehu (joka löytyi äidin käsilaukusta) eikä sekään, että esikoinen työnsi sieltä hissin raosta meille auto-piirustuksen. Esikoinen suhtautui asiaan tosi hyvin, tietty asiaa helpotti se, et hän sai olla mummon ja papan kanssa koko ajan ja sai juteltua meille hissin seinämän läpi. Tässä nyt toivotaan, että kuopukselle ei tule erityistä hissitraumaa tai ahtaan paikan kammoa. Ihan iloisena ainakin meidän oman talon hississä jo kotiin tuli. Ensi kerralla kotiin lähtiessä noinkin läheltä muistan kyllä käydä vessassa, siltä varalta, jos taas vesihiisi sihisee hississä.

Piilomenot poissa kodin budjetista?

Jätin tarkoituksella tuosta kodin budjetista pois piilomenot, koska se on sellainen asia, joka ärsyttää ihmisiä selvästi ja tarpeeton tuossa budjetissa on käydä ketään ärsyttämään. Huonokin kuukausibudjetti on parempi kuin ei budjettia ollenkaan.

Mistä sitten puhun? Arvonalenemista, remonteista, sisustuksesta, kodinkoneista. Miltä näyttää 70-luvun omakotitalo, johon ei ole remontin remonttia tehty? Entä 20 vuotta vanha auto, vaikka sitä olisi huollettu? Mitä tekee 13 vuotta vanhalla rikkinäisellä pesukoneella? Mitä mieltä olet v. 2000 tietokoneesta? Entä mitä näyttää 20 vuotta vanha patja ja tyynyt? Osa on vain hassun näköistä, osa on museokamaa, osa on mennyt pilalle ja osa on jo ihan terveysriski.

Laskeskelen tähän nyt kuukausitasolla, että mihin PITÄISI varautua, jos joskus sittenkin taloon tulee remonttia tai jos joskus 13 vuoden päästä kuitenkin tulee autokuume, vaikka tänä vuonna juuri uusi auto ostettiin tai jos se kännykkä sittenkin hajoaa, vaikka se nyt ihan uusi onkin.

ASUMINEN

Putkiremontti 80 m2 kerrostaloasuntoon maksaa noin 40000 euroa, julkisivuremontti noin 14000 euroa ja parvekeremontti noin 6000 euroa Osuuspankin mukaan.

Näiden vaikutuksia sitten taloyhtiön tai oman lainan muodossa voi käydä kurkistamassa Op:n sivuilta:

https://www.op.fi/op?cid=150699263&kampanja=true&srcpl=4

Suuruusluokka on noissa varmasti oikein, lisäksi taloyhtiöön tulee taatusti muitakin remontteja (esim. ikkunatkin ja yleisten tilojen ja pihan remontteja, hissiremontteja jne.), joten oikeampi luku voisi olla kokonaisuudessaan vaikka 40 vuoden aikana 80 000 euroa remontteja. Hetkinen, tämä lukuhan 80 000 rupeaa olemaan aika tutun kuuloinen... 80 000 euroa 80 m2. Tällä logiikalla voisi arvailla, että kertomalla 1000 eurolla oman asuntonsa pinta-alan saa suuruusluokan remonteista ehkä seuraavan 40 vuoden aikana.

Mitä tämä sitten tekee kuukausitasolla?

80000 jaettuna 40 vuodelle tekee 2000 euroa vuodessa, joka tekee noin 166 euroa kuukaudessa eli tämähän on aika lähellä sitä, että 2e/m2 per kuukausi.

Itse suosittelen siis että pistäisi 2e/m2 joka kuukausi syrjään taloyhtiön remontteja varten. Eikä se varmaan ole huonoksi yhtään omakotitaloissakaan, tulee sitä sielläkin maalausta, putkiremonttia, ikkunaremonttia, katon vaihtoa jne.

Entä sitten sisäremontit?

Näistä en tiedä yhtään, että miten usein niitä yleensä tehdään, mutta heittäisiköhän kauas, jos sanoisin, että keittiö- ja kypyhuoneremontit 20 vuoden välein ja muissa huoneissa 10 vuoden välein? Heittäisiköhän kauas arvio, että perheasunnon keittiöremonttiin menee 10000 euroa ja kylpyhuoneeseen 8000 euroa? Ja jos muita huoneita on vaikka tän perinteisen 80m2 laskelman mukaan 2000 euroa per 10 vuotta, niin 40 vuodessa tulisi kuluja:

kylpyhuone 2x 8000 = 16000
keittiö 2x 10000 = 20000
huoneet 3x4x2000 = 24 000

Näistä summaksi tulisi siis 60000 euroa 40 vuodessa eli vuositasolla 1500 ja kuukausitasolla 125 euroa. Neliöä kohti laskettuna tämä olisi peräti noin 1,5 euroa.

Olen joskus keskustelupalstoilla kehoittanut ihmisiä varaamaan noin toisen yhtiövastikkeen verran rahaa remontteihin kuussa. Tästä talon rakenteiden ja sisäremonttien yhteenlaskettu summa oli tässä siis noin 3,5 euroa/m2. Ei siis heitä varmaan kovin kauas siitä yhtiövastikkeesta, jossa on mukana sähköt, lämmöt ja vedet?

SISUSTUS

Tämä on tietysti kovin henkilökohtainen juttu, että paljonko sisustamiseen menee rahaa, joku vaihtaa sohvan parin vuoden välein ja toinen istuu onnellisena 40 vuotta vanhalla kirpputorilöydöllä. Mutta jos nyt oletetaan, että huonekalujen kiertokulku olisi keskimäärin vaikka 20 vuotta (vilkaisepa ympärillesi, montako yli 20 vuotta sitten hankittua huonekalua teiltä löydät?) ja perheessä olisi seuraavat:

2 sohvaa 1000 e kappale
sohvapöytä 300 e
kirjahylly 2000 e
ruokapöytä + tuolit 1500 e
4 runkopatjasänkyä (mut nämä vaihdetaan 10 vuoden välein) 2000 e
2 kirjoituspöytää 300 e kappale
2 lipastoa tai hyllykköä 400 e kappale

Noista tulee siis 20 vuodessa yhteensä 11 200 euroa ja tuosta nyt puuttuu kaikkea pientä paljon, kuten vaikka mattoja ja lamppuja.

Kuukausitasolla laittaisin siis sisustamiseen noin 50 euroa kuussa.

Noita hintoja kävin kurkkaamassa Askon sivuilta

www.asko.fi

Nuo ei ole ihan halvimmasta mutta ei tietysti läheskään kalleimmastakaan päästä. Jokainen osaa tietty omissa laskelmissaan muuttaa noita lukuja lähemmäs omia kulutustottumuksiaan. Tarkoitus tässä on vaan pistää ajattelemaan, että tämmöisiäkin kuluja on ylipäätään olemassa.

KODINKONEET JA ELEKTRONIIKKA

Nykyään kodeista löytyy ties minkämoista sähköistä vempelettä. Lasken alla oletuksella, että muut sähkölaitteet kestäisivät 10 vuotta ja tietokoneet 5 ja kännykät 2 vuotta.

Katselin näitä hintoja vähän Mustanpörssin sivuilta

www.mustaporssi.fi

ja kuten arvata saattaa en valitse siis halvimmasta mutta en lähimainkaan kalleimmastakaan päästä.

Jokainen voi taas näitäkin muuttaa omia käyttötottumuksiaan vastaaviksi ja esim. kännyköiden, tietokoneiden ja telkkarien määrät vaihtelevat kovasti eri talouksissa, mutta lasken tämän nyt tämmöisellä perussetillä:

Jääkaappipakastin 500
Astianpesukone 400
Kahvinkeitin 50
Leivänpaahdin 30
Vedenkeitin 20
Mikroaaltouuni 100
Pesukone 500
Televisio 800
Sterkat 150
Tietokone 500
Kännykkä 3x100 300

Noista tulisi siis 10 vuodessa yhteensä noin 5000 euroa.

Kuukausitasolla siis tekisi 40-50 euroa.

AUTO

Auton arvonalenemasta juttelinkin jo tuolla auton kulujen kohdalla mutta tämä arvonalenemakin jäi pois tuosta budjetistani tarkoituksella.

10000 euron auton arvonalenema on noin 100 euroa kuussa. Siitä voi suhteuttaa sitten omaan perheen tyyliin taas. Jos ajaa 2000 euron autolla tai 40000 euron autolla, niin on syytä säätää tuota.

YHTEENVETO

Mitä sitten suosittelisin? Että budjettiin lisättäisiin vielä kohdat:

Remontit, noin 3-3,5 e /m2 eli esim. 80 m2 asunnossa esim. 250 euroa

Sisustus noin 50 euroa kuussa.

Kodinkoneet ja elektroniikka 50 euroa kuussa

Auton arvonalenema vaikka noin 150 euroa kuussa.

Olen siis sitä mieltä, että moni jättää noin 500 euroa kuussa laittamatta budjettiinsa.

Tulot ja menot

Yksi oman talouden ymmärtämisen pääväline on se, että pitää kirjaa menoistaan. Mitä olen ihmisien kanssa jutellut, niin monella ei ole aavistustakaan siitä, että minkä verran heillä menee rahaa mihinkin. Ihmisillä on vielä taipumus vähätellä asioita, joten oikeasti asian tilan paljastaa parhaiten vain kirjanpito. Mikäli ihminen osaa käyttää exceliä, niin suosittelen sitä kyllä lämpimästi työkaluksi. Jos joku haluaa mallia, että miten kirjata tuloja ja menoja, niin tässä minun meidän perheelle laatiman taulukon sisältö. Vastaavia löytyy tietysti netistäkin, vaikka Marttojen sivuilta.

http://www.martat.fi/neuvot_arkeen/rahat/talouden_suunnittelu/

Oma taulukko pitää sisällään seuraavaa:

TULOT

Naisen palkka tai muut tulot
Miehen palkka tai muut tulot
Lapsilisät
Mahdolliset tulonsiirrot

MENOT

AUTO
bensa
vakuutukset + verot
muut (sis. parkkimaksut, renkaat, huollot yms.)

ASUNTO
lainanhoitokulut
yhtiövastike (tai vuokra)
kotivakuutus
ylläpito

RUOKA
kauppaostokset
ulkonasyöminen

LAPSET
yleinen (vaatteet, urheiluvälineet, lelut, harrastukset)
vakuutukset
kauneus ja terveys (parturit, lääkärit, lääkkeet)
hoitomaksut

AIKUISET
vaatteet
vakuutukset
kauneus ja terveys
muut

MUUT
lehdet
järjestömaksut
tv-lupa
viestintä (puhelimet, nettiyhteydet jne)
palvelumaksut, kortit
musiikki, kirjat, DVD:t
matkustaminen ja tapahtumat
muut

Pikavippi, NOT

Onpas paradoksaalista, kun lähden kirjoittamaan blogia ja yritän kirjoittaa järkevästä rahan käytöstä ja menen ja klikkaan, että tänne sivulle saa tulla mainoksia, niin sivu pelmahtaakin täyteen pikavippilainojen mainoksia.

No eipähän tarvitse miettiä ainakaan, että mistä kirjoittaisi tänään talousrintamalla. Itse lämpimästi suosittelen, että pysykää erossa pikavipeistä. Jaa, että miksikö? No siksi, että vaikka vuosikorot ovat usein luokkaa 10-20% (mikä sekin on järkyttävä luku), niin todelliset vuosikorot ovat (kulut lasketaan tällöin mukaan) oikeasti useita satoja prosentteja, esimerkiksi 600%!

Entä muistatteko vielä sen ajan, että kulutusluotolla tai vaikka osamaksuerillä maksaminen oli jotenkin noloa? Ilmeisesti tämä nolous on (valitettavasti) unohtunut, sillä tällä vuosikymmenellä niiden määrä on kaksinkertaistunut 6 miljardista 12 miljardiin euroon. Siis tällä logiikalla jokaisella suomalaisella olisi 2400 euroa kulutusluottoja. Kun meidänkin perheessä on 4 henkilöä, niin meillä pitäisi olla lähemmäs 10 000 euroa kulutusluottoja. Ei kiitos.

Yksi hyvä sääntö on, että älä osta asuntoa tai ainakaan autoa pienempää velkarahalla. Vanha sääntö on hyvä: Jos sinulla ei ole varaa, älä osta sitä. Tämä ei tietysti ole välttämättä kivaa, kun olis niin ihanaa saada kaikki heti mulle. Yksi mikä erottaa aikuisen lapsesta, on kyky nähdä asioita pidemmälle. Vaikka niin hirveän kivaa olisi jättää syömättä salaattia ja syödä vaan pelkkiä suklaamuffinseja, niin aikuisella pitäisi olla silti se tietoisuus siitä, että mitä ne omat valinnat vaikuttaa pitkällä aikajänteellä. Jos ostat tänään velaksi, niin huomenna et voi ostaa sitäkään vähää, kun rahasi menevät korkoihin.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Jos minulta kysytään, että mikä on ihaninta elämässä, niin miettimättä vastaan ihmiset. Tietysti oma perhe (minä, mies ja kaksi poikaa), mutta myös suku ja ystävät. En tiedä, että olenko jotenkin erityisen kiintynyt ystäviini, kun olen ollut oman elämäni perheen ainut lapsi. Ehkä näin. Tai ehkä olisin ihan yhtä ystävärakas, vaikka minulla olisi liuta sisaruksia. Ihmisistä tykkään kyllä todella. Tällä viikolla minulla on ollut ilo vierailla ystävien ja sukulaisten luona kylässä ja tänään näin vielä ison liudan ystäviä, kun ystäväni menivät naimisiin. Onnea vielä heille, jos tänne sattuvat eksymään! Ihanat juhlat oli!