Vesihiisi sihisi hississä

Oltiin muutama päivä "maalla" ja palattiin sivistyksen ääreen. Kummasti sitä on mukava olla reissussa, mutta aina yhtä ihana palata kotiin. Tällä kertaa vaan vesihiisi päätti tehdä paluustamme kaupunkiin askeleen jännempää. Olen asunut kerrostalossa yli puolet elämästäni ja kertaakaan en ole vielä jäänyt matkalle, mutta tänään se tapahtui. Ei kylläkään kotitalossa vaan vanhempieni talossa. Esikoinen juoksi rappusia alas ja me aikuiset tultiin kuopuksen kanssa hissillä, mutta ehkä painoimme sitten hivenen yli 630 kg kolmestaan, koska matka loppui 70 cm päähän. Puolisen tuntia odotettiin Koneen hissimiestä. Meillä aikuisilla kaikki oli ihan hyvin, mutta kuopusta ei asia miellyttänyt yhtään. Hississä oli tukalan kuuma ja pikkuinen hoki vain pois, pois. Häntä ei lohduttaneet yhtään isän rauhoittelut eikä äidin lorut eikä laulut eikä pillimehu (joka löytyi äidin käsilaukusta) eikä sekään, että esikoinen työnsi sieltä hissin raosta meille auto-piirustuksen. Esikoinen suhtautui asiaan tosi hyvin, tietty asiaa helpotti se, et hän sai olla mummon ja papan kanssa koko ajan ja sai juteltua meille hissin seinämän läpi. Tässä nyt toivotaan, että kuopukselle ei tule erityistä hissitraumaa tai ahtaan paikan kammoa. Ihan iloisena ainakin meidän oman talon hississä jo kotiin tuli. Ensi kerralla kotiin lähtiessä noinkin läheltä muistan kyllä käydä vessassa, siltä varalta, jos taas vesihiisi sihisee hississä.