Menin tänään Laakson sairaalaan tutkimuksiin. Komean näköinen paikka ja miljö. Pikkuisen siitä nauttimista vaan haittasi se, että minun piti mennä juuri viereiseen rappuun tutkimuksiin kuin missä nyt sikainfluenssaisia hoidetaan. Itse kun kuulun riskiryhmään, niin ajattelin vähän kartella sitä porukkaa, mutta kiitos läheisten sain kyydin kumpaankin suuntaan ovelta ovelle. Mielenkiintoiseksi reissun teki kuitenkin rupatteluhetki vanhemman herrasmiehen kanssa.
Mies kysyi, että olenko nähnyt hänen vaimoaan, sellaista harmaahiuksista. Sanoin, että joku vähän vanhempi nainen oli mennyt juuri yhteen tutkimushuoneeseen, mutta en voi tietysti tietää, että oliko se hänen vaimonsa. Mies kertoi, että hän näkee tosi huonosti ja sanoi, että jos hän nyt odottaa kuitenkin suht oikean oven edellä, niin eiköhän vaimo sitten hänet huomaa. Siinä juteltiin vielä kaikka mukavia. Sitten mies kertoi, että häntä vähän ihmetytti, kun se vaimo jo ehti tutkimukseen katoamaan niin paljon ennen tutkimusaikaa sillä aikaa kun hän oli ollut parkkeeraamassa autoa... Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen, koska mies jatkoi sitten juttua, että kyllä se autonajo häneltä sujuu, jos on joku siinä kyydissä auttamassa, mutta kyllä se häntäkin aina jännittää, mutta hyvin oli matka sujunut. Sikainfluenssa taitaa olla kuitenkin vain yksi riski elämässämme ;-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti