Tulitusta ja ilotulitusta

Perunasalaatin tein tänä vuonna tämmöisellä reseptillä:

10 luomuperunaa
1,5 suolakurkkua
2 rkl hienonnettua sipulia
1 tl kapriksia

200 g kermaviiliä
2 tl sitruunaa
ripaus suolaa
maustemitta sokeria
1 rkl sinappia

Illan menu on vielä vähän epäselvä, että mitä syödään eli katanko kaikki tarjolle vai otanko osan pois tarjottavista.

Ennen joulua katselin tuosta Sellon Prismasta sellaista tähden muotoista silikonivuokaa. Jäin miettimään, että pitäisikö uuden vuoden tarjottavaksi olla jotain makeaakin ja jotenkin tuo tähti jäi mieleeni. Oli vähällä ettei lähdetty poikien kanssa sitä vuokaa aamulla ostamaan, mutta onneksi laiskuus iski, kun on sen verran tuo pakkanenkin kiristynyt. Sama outo ilmiö oli silloin Myyrmannin räjäyksen aikaan. Tapanani oli siihen aikaan juuri siihen kellonaikaan mennä Myyrmanniin viikon ruokaostoksille ja olin jo pukemassa lähtövaatteita päälle (tänään ei päässyt siihen asti, kurkistin vain lämpötilan ulkona) kunnes totesin, äh, olenkin töistä niin väsynyt ja istahdan sohvalle telkkaria katsomaan ja ruokaostokset saa odottaa seuraavaan päivään. En usko sillä tavalla kohtaloon, että minä olisin kummassakaan välttämättä osunut uhriksi, mutta siitä olen iloinen ihan lasten kannalta, että emme ole tuommoiseen traumatisoivaan tilanteesseen edes joutuneet läsnäolijoiksi.

Ibrahimin uhrien läheisille syvä osanottoni.

Jotkut varmaan jo miettii, että uskallanko laskea lapseni enää yksin Selloon, mutta minä olen sitä mieltä, että uskallan ja jos joku yksittäinen Petri, Pekka-Eric, Matti tai Ibrahim meidät aina halvannuttaisi kotiimme, niin silloin meidät kaikki voisi samalla haudata elävänä. Elämä on arvaamaton, mutta mikään ei ole surullisempaa kuin elämättä jäänyt elämä.

Makkaranuudeliwok ja BB

Ensinäkin haluan jakaa teidän kanssa tämmöisen jokaisen töissäkäyvän äidin supernopean herkkuruuan eli makkaranuudeliwokin. Ainakin minun makuhermoon iskee ihan täysillä.

Paista esim. lenkkimakkaraviipaleet suuressa paistinpannussa/wokkipannussa tai teflonkattilassa öljyssä. Heitä sekaan wokkisekoituspussi (meillä tais olla Rainbowta, on minusta hyvää hinta-laatu-suhteeltaan) ja sitten tölkki tomaattimurskaa ja lopuksi pari levyä nuudeleita. Lapsille ruoka on kutakuinkin valmis ja itselle sitten sekaan vain 1 tl makeaa chilikastiketta (meillä tais olla Pirkkaa, ainakin toimi hyvin).

Ryhdittää voi toki sitten vaikka sipulilla tai valkosipulilla, jos on niin paljon aikaa, että ehtii nekin silppuamaan ;-)

Mutta sitten tuo toinen aihe eli BB. Mitä, mitä, mitä? Kyllä aikaisemman kauden Hannan ja Timon puuhat kalpenee viimeöiseen verrattuna. Kello oli vaikka miten paljon ja mua kutitti selässä olevat allergiatestiliuskat, mutta silti piti ihan hieraista silmiä, että näenkö ihan oikein, että ihan kaikki näkyy... Tositelevision ja pornon rajat hävisi kyllä viime yönä varsin totaalisesti. Mut yksi ero tais jäädä - pornosta kai sentään maksetaan edes vähän. Onhan tuossakin periaatteessa mahdollisuus, että joku noista (paristakymmenestä???) kisailijasta voittaa jonkun ässäarvan suuruisen, mutta verotettavan potin. Mutta muut jää kyllä ilman korvausta vaikka mitä pornosuorituksia telkkarissa tekisi. Lisäksi koskaan kukaan peitonheiluttelija ei ole ainakaan Suomessa voittanut BB:tä. Seksissä ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta että kaikkien nähden sijaisopettajan kulkuset heiluu ja herra näkyy muutenkin koko komeudessaan? Ja että sairaanhoitaja esittelee kaikki hoitelutaitonsa koko kansalle? Veikkaisin, että aikaisempien BB kisailijoiden kommentit, että BB saattaa jopa haitata uraa saattaa näiden tyyppien kohdalla myös toteutua, jollei ura sitten satu olemaan aikuisviihdepuolella. Neidillä ei tunnu olevan minkäänmoista katumusta asioista, mutta nuori herra sentään mietti, että "mahtaa olla äiti ylpeä" ja että "ei ehkä mikään voitokkain strategia". Voisiko BB ystävällisesti ottaa vaikka herran päiväkirjahuoneeseen katsomaan viimeöisiä tekosiaan? Tosin tehty mikä tehty.

Kahdenkesken, omppupiirakka ja bb

Eilen oltiin miehen kanssa ekaa kertaa kahdestaan yli kahteen vuoteen. Esikoinen oli isänsä luona ja kuopus vietiin mummulaan hoitoon, jossa hoitajina oli mummu ja pappa ja sitten paikalle ilmestyi vielä kummitäti ja -setäkin. Ilmeisesti oikein hyvin oli mennyt. Me porhallettiin Lahteen muutamaksi tunniksi ja käytiin syömässä kahdestaan. Oi mikä autuus, kun sai syödä rauhassa. Kyllä perheelläkin käydään paljon ravintolassa syömässä (musta pitää opettaa lapselle, että ravintoloissa ollaan kauniisti syömässä), mutta onhan se aina vähän erilaista. Viimeiksikin kun oltiin läheisen pikkukaupungin ravintolassa, niin pojan pasta-annos tuntui houkuttavan kaikki kesän viimeiset kärpäset hänen annokseensa. Ei siinä muuten mitään, mutta kun poika ei osaa sanoa niitä kärpäsiksi vaan kutsuu niitä madoiksi. Sitten poika kirkkaalla äänellä huutaa ruoka-annokselleen, että "hei, hei mato". Hyvää ruokahalua vaan muillekin ravintolassa olleille!

Kotimaisia omenia eksyi meille - samoa ja melbaa ;-)

Nyt on omppupiirakka uunissa ja tein sen vanhalla seiskanluokan köksänkirjan ohjeella. Oikeastaan näytti varsin terveelliseltä - kaikki rasva kun oli rypsiöljyä ja jauhoistakin osa kaurahiutaleita. Sokerista ei tietty puhuta mitään.

BB on jännässä vaiheessa - saapa nähdä, kuka on tämän vuoden ensimmäinen leppäkeihäs. Oma toiveeni on, että se ei olisi Esa A, sillä uskon, että hällä on vielä meille annettavaa kovasti, jos vaan saa jäädä taloon.

247, 1650 ja huppari

Täällä yksi BB:n seuraaja on jo aloittanut telkkarin tuijottamisen ja aivan tunnelmaan sopivin eväin: subi kourassa. Viime kausi oli mielestäni monessa mielessä pettymys, mutta nyt katsoin ihan positiivisella sitä, että keski-ikä ja luultavasti älykin on kasvaneet.

Tänään mun kännykkä päätti ruveta tosi epäluotettavaksi ja oli pakko käydä ostamassa uusi. Olen pahasti kahden kännykän loukossa ja tälle kakkoskännykälle tärkein ominaisuus on se, että sillä on mukava kirjoittaa tekstareita. Itse kun en duunista koskaan soita kellekään, niin ainut tapa päivittää perheen kesken tilannetta on sit kännykkä, niin tekstarien lähettämisen mukavuus on mulle se juttu. Mukaan tarttui sellainen kännykkä, että ei varmaan ainakaan kukaan kadehdi: Noksun 1650. Meillä on ollut se perheen varakännykkänä ja on toiminut hyvin, joten nyt uskalsin ottaa itselleni myös moisen. Plussaa myös hyvästä valmiusajasta, siitä että näytöstä näkee auringonvalossakin ja siitä, että puhelimesta kuuluu hyvin.

Puhelimenostoreissulla tuli sitten yhtäkkinen hupparikohtaus ja ostin esikoiselle Waldosta valkosävyisen MicMacin hupparin. Kuvankin voin tänne jossain välissä laittaa. NY lippis pojalla on, joten nyt kuulema puuttuu asiaan kuuluvat housut ja kengät. Saas nähdä, että milloin moiset vielä tulee ostettua.

Teitä ja risteyksiä

Kuinkahan moni meistä on joutunut joskus miettimään sitä, että mitä parisuhde on? Ja kuinka moni on joutunut miettimään, että milloin on parempi jatkaa yhdessä ja milloin taas jatkaa matkaa kahta eri tietä? Itse en ainakaan ole elämääni ilman näitä pystynyt elämään ja joskus voin jopa huokaista, että hyvä niin, sillä joskus on haudattava jotain mennyttä löytääkseen jotain uutta ja vielä kauniimpaa. Tällä hetkellä itse elän varsin seesteistä elämää, mutta ne vanhat tunteet ovat niin voimakkaina jossain siellä syvällä, että ne joutuvat tarkastelun kohteeksi, kun joku asia niitä riittävästi raapaisee. Ja nyt tuntuu, että on pakko istahtaa ja miettiä, että mitä se elämä on? Viikon sisään on tullut kolme tapausta eteeni, osa lähemmästä ystäväpiiristä ja osa hyvinkin etäältä, joissa kysymys on ollut siitä että milloin jatkaa matkaa yhdessä ja milloin jatkaa erillään. Miten kauan pitää jaksaa yhdessä? Onko jotain asioita, jotka pitää vaan sietää? Onko parisuhde ihmiselle miten tärkeä? Onko lapsien hyvinvointi ja pahoinvointi miten painavia vaakakupissa? Se mikä on varmaa, niin usein joudutaan vaikean tilanteen eteen eli valitsemaan kahdesta huonosta se vähemmän huono. Voi miten ihanaa olisikaan kuin lapsuuden saduissa, joissa oli aina vain se hyvä ja paha ja sit piti valita se, et kumpi puoli oli se hyvä. Mut kun aikuiseksi elää, niin sitten huomaakin, että usein vaan vaihtoehdot on huono ja vielä huonompi. Ja usein ratkaisun tekemisen hetkellä ei ole edes 100% varmaa, että kumpi on se huono ja kumpi vielä huonompi. Aika onneksi antaa joskus vähän lisää perspektiiviä, joten jos asian kanssa ei ole välittömässä hengenvaarassa, niin usein aikalisä voi antaa sitä osviittaa, että kumpi on se vähemmän huono tie. Risteyksen kohdalla ne tiet vaan usein näyttää aika samanlaisilta ja on vaikea sanoa, että kumpaa tietä sitten loppujen lopuksi päätyy Onnelaan. Voihan olla, että joku onneton on vielä tehnyt elämän käytännönpilan ja kääntänyt tienviitat.

Jään miettimään, että mitä se tarkoittaa, kun jotkut ottavat omaan elämäänsä uutta suuntaa. Hirveästi on kysymyksiä, mutta hirveän vähän vastauksia. Sellaista se vaan on elämä.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Jos minulta kysytään, että mikä on ihaninta elämässä, niin miettimättä vastaan ihmiset. Tietysti oma perhe (minä, mies ja kaksi poikaa), mutta myös suku ja ystävät. En tiedä, että olenko jotenkin erityisen kiintynyt ystäviini, kun olen ollut oman elämäni perheen ainut lapsi. Ehkä näin. Tai ehkä olisin ihan yhtä ystävärakas, vaikka minulla olisi liuta sisaruksia. Ihmisistä tykkään kyllä todella. Tällä viikolla minulla on ollut ilo vierailla ystävien ja sukulaisten luona kylässä ja tänään näin vielä ison liudan ystäviä, kun ystäväni menivät naimisiin. Onnea vielä heille, jos tänne sattuvat eksymään! Ihanat juhlat oli!