Piikkejä ja kursseja

Kävin eilen rokotuttamassa itseni pneumokokkia vastaan. Eilen ei ollut mitään oireita ja tänäänkin pärjäsin oikein hyvin töissä, mutta nyt se iski. Olo on hmm. mielenkiintoinen ja käsivarsi on aika punainen ja kainalossa oleva imusolmuke on lievästi sanottuna kipeä. Muistuttaa aika paljon samaa oloa kun leuanalusimusolmukkeeni tulehtui. Kaipa tuo tuosta kuitenkin itsekseen painuu ja kun näin hyvä reaktio tulee, niin ehkäpä rokotteella on vastettakin. Seuraavaksi jäänkin odottamaan sitten influenssarokotteita, sekä kausi- että sikamoista. Minä riskiryhmäläisenä odotan toki kovasti, että rokote saataisiin Suomeen, tosin paljon on mahdollista, että ehdin sairastua jo ennen rokotteen rantautumista, sen verran läheltä tänäänkin kuljin H1N1:ää sairastavaa (alle 2 m). Suomessa luultavasti rokotetaan terveydenhoitohenkilökunta ensimmäisessä aallossa ja vasta sitten meidät riskiryhmäläiset - Ruotsissa taas joidenkin tietojen mukaan toisessa järjestyksessä.

Talousasioista en olekaan vähään aikaan kirjoittanut, vaikka mielessä olisi vaikka mitä. Nytkin jätän suurimmat ajatukset myöhemmälle ja kerron vain, että onnistuin saamaan itseni kahdelle talousaiheiselle yhden illan luennolle. Tosi kivaa! Olen ennenkin ollut moisilla ja aina viihtynyt.

Teitä ja risteyksiä

Kuinkahan moni meistä on joutunut joskus miettimään sitä, että mitä parisuhde on? Ja kuinka moni on joutunut miettimään, että milloin on parempi jatkaa yhdessä ja milloin taas jatkaa matkaa kahta eri tietä? Itse en ainakaan ole elämääni ilman näitä pystynyt elämään ja joskus voin jopa huokaista, että hyvä niin, sillä joskus on haudattava jotain mennyttä löytääkseen jotain uutta ja vielä kauniimpaa. Tällä hetkellä itse elän varsin seesteistä elämää, mutta ne vanhat tunteet ovat niin voimakkaina jossain siellä syvällä, että ne joutuvat tarkastelun kohteeksi, kun joku asia niitä riittävästi raapaisee. Ja nyt tuntuu, että on pakko istahtaa ja miettiä, että mitä se elämä on? Viikon sisään on tullut kolme tapausta eteeni, osa lähemmästä ystäväpiiristä ja osa hyvinkin etäältä, joissa kysymys on ollut siitä että milloin jatkaa matkaa yhdessä ja milloin jatkaa erillään. Miten kauan pitää jaksaa yhdessä? Onko jotain asioita, jotka pitää vaan sietää? Onko parisuhde ihmiselle miten tärkeä? Onko lapsien hyvinvointi ja pahoinvointi miten painavia vaakakupissa? Se mikä on varmaa, niin usein joudutaan vaikean tilanteen eteen eli valitsemaan kahdesta huonosta se vähemmän huono. Voi miten ihanaa olisikaan kuin lapsuuden saduissa, joissa oli aina vain se hyvä ja paha ja sit piti valita se, et kumpi puoli oli se hyvä. Mut kun aikuiseksi elää, niin sitten huomaakin, että usein vaan vaihtoehdot on huono ja vielä huonompi. Ja usein ratkaisun tekemisen hetkellä ei ole edes 100% varmaa, että kumpi on se huono ja kumpi vielä huonompi. Aika onneksi antaa joskus vähän lisää perspektiiviä, joten jos asian kanssa ei ole välittömässä hengenvaarassa, niin usein aikalisä voi antaa sitä osviittaa, että kumpi on se vähemmän huono tie. Risteyksen kohdalla ne tiet vaan usein näyttää aika samanlaisilta ja on vaikea sanoa, että kumpaa tietä sitten loppujen lopuksi päätyy Onnelaan. Voihan olla, että joku onneton on vielä tehnyt elämän käytännönpilan ja kääntänyt tienviitat.

Jään miettimään, että mitä se tarkoittaa, kun jotkut ottavat omaan elämäänsä uutta suuntaa. Hirveästi on kysymyksiä, mutta hirveän vähän vastauksia. Sellaista se vaan on elämä.

Äitienpäivää elokuussa, kesäkurpitsaa pastassa

Tänään poika pakkasi koulureppuaan. Ilmeisesti oli jäänyt viime keväänä tyhjentämättä se, sillä poika kiikutti iloisena minulle äitienpäiväkortin, tosin hivenen nolona. Sanoi naureskellen, että tämä on äiti sulle, taitaa tulla vähän myöhässä. Keltaisessa kortissa luki: Hyvää äitienpäivää, eik sul oo huolen häivää.

Tänään oli sitten paluu arkeen. Duunissa meni ihan kivasti, mitä nyt kurkkua kangertaa. Kirpputorille tuli vietyä tavaroita. Kaipa sieltä oli jotain tavaroita mennyt kaupaksikin, vaatteita ei niinkään. Huutikseen sain sen sijaan lisättyä 5 vaatetta - se on tavoitteeni näin arki-iltaisin töiden ohessa. Tällä viikolla meillä on kovasti niitä kesäkurpitsoita, joten tässä ensimmäinen resepti:

1 kesäkurpitsa pilkottuna kuutioiksi
1 sipuli pilkottuna
1 valkosipuli hienonnettuna

Kuullota kasvikset oliiviöljyssä paistinpannulla, kunnes kesäkurpitsat vähän pehmenevät. Itse tykkään ainakin jättää vähän al dente. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa pastan kanssa tai miksei vaikka jonkin lisäkkeenä, itsellä tuli vedettyä broilerin lisäkkeenä viimeimmäksi.

Mokkapaloja ja siirrettyä elämää

Eiliset mokkapalat onnistuivat loistavasti, joten ajattelin näpytellä tänne muidenkin pällisteltäväksi ohjeen, jolla tein:

3 munaa
3 dl sokeria
2 dl maitoa
5 dl jauhoja
4 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria
2-3 rkl kaakaojauhetta
200 g sulatettua margariinia

Sekoita puuhaarukalla munat ja sokeri. Sekoita jauhoihin leivinjauhe, kaakaojauhe ja vanilliinisokeri ja sekoita seos vuoron perään maidon kanssa taikinaan. Lisää lopuksi sulatettu margariini. Levitä pellille ja paista 15-20 min 200 asteessa.

Anna pohjan jäähtyä ja valmista sitten kuorrute:

5 dl tomusokeria
6 rkl voita
puoli desiä vahvaa kahvia
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl vanilliinisokeria

Sulata voi kattilassa ja sekoita loput ainekset siihen sekaan. Levitä jäähtyneen pohjan päälle ja ripottele heti päälle nomparelleja tai kookoshiutaleita. Voit koristella palat myös karkkipaloin.

Nuo ehdin siis tekemään viime yönä, mutta synttärisankari päättikin aloittaa sitten aamun oksentaen ja piti siirtää juhlia parilla viikolla. Täytynee tehdä mokkapalat uusiksi sitten.

Tämä päivä onkin mennyt sitten vaisusti sairasta lasta hoitaen ja huutikseen kenkiä ja vaatteita laittaen.

Juhlintaa, juhlintaa

Tänään vietettiin pienemmän pojan synttäreitä ja huomenna on ohjelmassa isomman pojan kaverisynttärit. Juhlahumua siis kerrakseen. Mukavasti meni synttärit ja kiva oli, kun 15 oli paikalla ja vain 3-4 oli estyneitä tulemasta paikalle. Synttäreiden lomassa meille tuli tuliaisia myös anopin ja appiukon maatilalta. Anoppi oli saanut melkoisen sadon kesäkurpitsoistaan! Meillekin rantautui muutama kesäkurpitsa ja kun kahden komeimman yksilön paino oli 2,1 ja 2,5 kg, niin arvata saattaa, että nyt meillä syödään sitten kesäkurpitsaa monessa eri muodossa. Ajattelin tässä jakaa kanssanne muutaman hyvän kesäkurpitsareseptin alkavan viikon aikana.

Nyt paistelen huomisille synttäreille jauhelihapihvejä (hampurilaisten väliin) ja sitten esikoinen toivoi synttäreilleen kovasti mokkapaloja, joten nyt on uunissa sit suklaapiirakan pohja. Mitäs tuosta, vaikka kello kohta jo puolta yötä lähenee, kuopus täällä kuitenkin meille seuraa pitelee. Ihmeellinen nappula on.

Lisää sijoittamisesta

Kirjoittelin tuossa jo jotain vähän aikaisemmin sijoittamisesta. Aihe on suuren suuri ja vaikka minä olen itsekin ihan keltanokka vielä alalla, niin ajatuksia on paljon ja monenmoisia. Reilussa vuodessa olen oppinut sen, että opiskelu kannattaa aina. Itse aloitin osakesijoitukset lokakuussa 2008 ja tänään potti on 25% plussalla ja lisäksi päälle ovat tulleet osingot, noin 6% taisi olla keskimääräinen määrä mun osakkeilla. Tämmöinen tuotto on oikeasti huikea tämmöisinä aikoina. Yli 30% vajaassa vuodessa! Mutta en meinaa kyllä osakkeitani nyt realisoida vaan ostan niitä ns. pitkään salkkuun. Treidaaminen ei ole mun juttu.

Toisaalta, jos olisin sijoittanut omaisuuden tämän vuoden alussa Venäjälle, niin sen arvo olisi noussut noin 100%. Jos ja jos, jossittelu on sitä parasta. Tai entä jos olisin pistänytkin all in tyyppisesti rahani sisään 2007 kesällä vaikka? Siksi parasta on tyytyä katsomaan keskiarvoja, että mitä tuottaa mikäkin muoto ja millä aikajänteellä.

Osakkeet ovat tuottaneet pitkässä juoksussa keskimäärin noin 10%. Tällä hetkellä taas pankkitileillä ei juuri korkoa saa eli siellä lienee jotain 1-2% luokkaa korot vaan. Ja sitten asuntosijoitukset ja rahastot tuottaa jotain tuolta ja väliltä.

Tuottoprosentilla on huikea merkitys säästämisessä ja sijoittamisessa. Keskimäärin se menee niin, että mitä suurempi riski, niin sitä suurempi tuottomahdollisuus. Mutta riskiä pystyy osakesijoituksissakin pienentämään, kun vaan hajauttaa sekä eri aloille että ajallisesti ja mahdollisesti vielä eri alueillekin.

Tässä jotain esimerkkejä tuottoprosentin vaikutuksesta:

Oletetaan, että kaikki säästävät seuraavat 30 vuotta 200 euroa kuussa. Tällöin pankkitilillä rahoja makuuttavalla on 2% koroilla luultavasti noin 100 000 euroa kasassa. 5% tuotolla voisi olla noin 167 000 euroa kasassa ja 7% tuotolla 245 000 euroa (nämä voisi olla vaikka rahastoja tai asuntoja) ja osakkeisiin sijoittavalla 10% tuotolla 455 000 euroa.

Ero on huikea.

Sillä sukanvarteen säästäjällä voi olla 30 vuoden päästä 100t ja osakkeisiin sijoittaneella 455t.

Jos eläkepäivillä meinaa vaikka tuoton kanssa elellä, niin jos 5% tuotto saataisiin sitten molemmista summista, niin sukan varteen säästänyt voisi saada noin 400 euroa oman eläkkeensä päälle lisää euroja ja osakkeisiin sijoittanut taas 1900 euroa.

Oleellista on aika. Korkoa korolle on valtaisa voima. 200 euroa kuussa säästäen, ei vuodessa tule kuin 2400 säästöön. 2400x 30 vuotta tekisi 72000, mutta 10% korolla se 30 vuodessa kuusinkertaistuu. Keskimäärin osakkeiden arvo kaksinkertaistuu 6-7 vuodessa.

Mutta mihin sijoittaa?

Edelleenkin olen sitä mieltä, että lue, opiskele, lue. Tieto on valtaa. Mitä olen sitten itse tehnyt? Seurannut erilaisia nettisaitteja, esimerkiksi:

www.taloussanomat.fi

www.talouselama.fi

www. kauppalehti.fi

www.arvopaperi.fi

Käynyt kuuntelemassa erilaisissa koulutustilaisuuksissa eri asiantuntijoita. Itselläni on ollut ilo tutustua vuodessa mm. Hannu Angervuon ja Timo Tyrväisen ajatuksiin irl.

Sitten olen lukenut. Rakastan talousaiheisia kirjoja. Aikaisemmin mainitsemieni Kiyosakin pariskunnan motivoivien kirjojen lisäksi olen sijoittanut ihan sijoitusaiheisiin kirjoihin. Kirjahyllystäni löytyy mm. seuraavat teokset:

Matias Möttölä: Rahaa rahastoilla
Seppo Saario: Saarion sijoituskirja - Kuinka sijoitan pörssiosakkeisiin?
Markku Erola: Paras sijoitus
Kim Lindström: Vaurastu arvo-osakkeilla
Karo Hämäläinen: Osakesijoittajan opas
Henri Elo: Löydä helmet, vältä kuplat

Ja alan lehtiäkin tulee luettua aina kun vaan sattuu käsiin. Lähinnä Talouselämää tulee luettua nettiversion lisäksi paperiversiona.

Netissä on kiva jutella myös ajatuksistaan toisten kanssa ja peilata omia näkemyksiään. Erityisesti niiden kanssa on mukava jutella, jotka ovat eri mieltä kuin minä. Niiltä, jotka ovat samaa mieltä kuin minä harvoin oppii mitään uusia näkemyksiä.

Sairaalassa kuultua, ei niinkään nähtyä

Menin tänään Laakson sairaalaan tutkimuksiin. Komean näköinen paikka ja miljö. Pikkuisen siitä nauttimista vaan haittasi se, että minun piti mennä juuri viereiseen rappuun tutkimuksiin kuin missä nyt sikainfluenssaisia hoidetaan. Itse kun kuulun riskiryhmään, niin ajattelin vähän kartella sitä porukkaa, mutta kiitos läheisten sain kyydin kumpaankin suuntaan ovelta ovelle. Mielenkiintoiseksi reissun teki kuitenkin rupatteluhetki vanhemman herrasmiehen kanssa.

Mies kysyi, että olenko nähnyt hänen vaimoaan, sellaista harmaahiuksista. Sanoin, että joku vähän vanhempi nainen oli mennyt juuri yhteen tutkimushuoneeseen, mutta en voi tietysti tietää, että oliko se hänen vaimonsa. Mies kertoi, että hän näkee tosi huonosti ja sanoi, että jos hän nyt odottaa kuitenkin suht oikean oven edellä, niin eiköhän vaimo sitten hänet huomaa. Siinä juteltiin vielä kaikka mukavia. Sitten mies kertoi, että häntä vähän ihmetytti, kun se vaimo jo ehti tutkimukseen katoamaan niin paljon ennen tutkimusaikaa sillä aikaa kun hän oli ollut parkkeeraamassa autoa... Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen, koska mies jatkoi sitten juttua, että kyllä se autonajo häneltä sujuu, jos on joku siinä kyydissä auttamassa, mutta kyllä se häntäkin aina jännittää, mutta hyvin oli matka sujunut. Sikainfluenssa taitaa olla kuitenkin vain yksi riski elämässämme ;-)