Paljonko auton pitäminen maksaa?

Yleisön pyynnöstä kirjoitan tästä tänne eli paljonko auton ylläpito maksaa. Itse erittelen auton menot neljään osaan:

1) bensa

Tämä riippuu tietysti siitä, että kuinka paljon ajaa autolla, mutta jos autolla ajaa vaikkapa 8l keskikulutuksella 15000 km vuodessa, niin kuukaudessa euroja menisi noin 130 e nykyisillä bensan hinnoilla.

2) vakuutukset ja verot

Nämäkin toki vaihtelevat automerkeittäin ja malleittain, mutta jos sanon, että kuukausitasolla tähän menee 50 euroa kuussa, niin ei kauaksi heitä.

3) muut kulut

Tähän kategoriaan olen laskenut huollot, pesut, pissapojannesteet, pyyhkimien sulat, rikki menevät tuulilasit, renkaan vaihdot, parkkimaksut, autopaikkamaksut, ilmastoinnin huollot ja kaikki ajoittaiset korjaustoimenpiteet. Näistä kuukausisummaksi saan noin 90 euroa kuussa.

4) arvonalenema

Tämä on auton omistajille se vaikein hyväksyttävä kuluerä. Totuus on kuitenkin se, että kovin harva meistä pitää vuoden 1989 20 vuotta vanhaa autoa nyt kovin houkuttelevana ajopelinä (ja ehkä osittain ihan syystä). Arvonaleneman suuruus riippuu toki kovasti siitä, että miten paljon auto on maksanut. Keskimäärin autojen hinnat tippuvat vauhtia 11% vuodessa. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että 20t maksavan perheauton hinta tippuu hurjat 180 euroa kuukaudessa. Kalliimman auton toki vielä enemmän ja halvemman vähemmän. Itse olen sitä mieltä, että usein kohdat 3) ja 4) menevät käsikädessä. Eli sen minkä kohdassa 4) säästää, maksaa kohdassa 3).

Näistä kohdista saisin siis yhteensä

bensat 130 e
vakuutukset ja verot 50 e
huollot ja muut 90 e
arvonalenema 180 e

yhteensä 450 e

Mikäli tuntuu, että ajoa on todella vähän kannattaa miettiä, että josko ne ajot ajaisi taksilla. Taksillakin kun ajaa jo varmaan 20 kertaa kuussa tuolla summalla, jos ei kovin pitkä matka ole kuljettavana.

Näistä minun laskelmista puuttuu vielä kokonaan ne laskelmat, että jos auto on ostettu velaksi eli osamaksuerät ja niiden sisällä olevat korot tai vaihtoehtoisesti menetetyn pääoman tuotto. Jos en ostaisi tuolla 20000 eurolla autoa, niin silloinhan voisin saada siitä jossain muualla 5% tuottoa ja se tekisi kuukausitasolla vielä 80 euroa. Eli ihan hirmuisen taitava on se, joka pystyy pitkällä aikajänteellä auton kulut pitämään alle 400-500 euron, vaikkei se auto kallis olisikaan.

Nuo yllä olevat siis minun omia laskujani perustuen siihen, mitä meidän perheessä on 2000-luvulla autojen kulutukset olleet. Netistä löytyy tietysti myös erilaisia laskelmia, joita voi käydä kurkkaamassa vaikka seuraavilta sivuilta:

http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2008/10/31/katso-miten-paljon-rahaa-autosi-nielee/200828181/139

http://www.autoliitto.fi/testit_ja_ajoneuvot/autoilun_kustannukset/kustannuslaskuri/

Paljonko uskaltaa ottaa asuntolainaa?

Yksi asia, joka netin keskustelupalstoilla jatkuvasti vilisee, on se, että paljonko uskaltaa ottaa asuntolainaa. Tähän on annettu aikojen saatossa monta nopeaa näppisääntöä, mutta jokaisen kannattaa muistaa, että mikään sääntö ei korvaa sitä, että mikä on taas todellisuus. Yksi pelottavimmista ilmiöistä on minusta se, että ihmiset kysyy toisiltaan, että "paljonko uskaltaisitte näillä tuloilla ottaa lainaa". Toki tästä voi jotain viitekehystä saada, mutta totuus on se, että jokaisen on omat lainansa maksettava. Vanha totuus pätee edelleen. Velka on veli otettaessa, mutta veljenpoika maksettaessa. Toinen mitä olen itse viljellyt on se, että omaisuuden arvo on kirjanpidollista ja velka todellista. Yksittäiselle ihmiselle on aika se ja sama, mikä oman asunnon arvo on kullakin hetkellä, jos vaan asuntoa ei ole myymässä. Yhtä kaikki, mutta velkaa pitää maksaa silti oli asunnon hinta noussut tai laskenut.

Esittelen tässä joitain näppisääntöjä (osa pankkien käyttämiä, osa minun kehittelemiä), joilla voi kokeilla, että minkälaisia lainamääriä ne itselle tuottaisi.

1) asumiskuluihin saisi mennä 30% tai korkeintaan 40% perheen nettotuloista

Jos ajatellaan että lainaa otetaan 25 vuodeksi 5% korolla (nyt korot ovat todella alhaiset, mutta lienee aika epärealistista ajatella, että korot pysyisivät näin alhaisina seuraavaa 25 vuotta), niin 100 000 euron laina tekisi kuukausieräksi lähemmäs 600 euroa ja jos siihen päälle tulisi vaikka muita asumiskuluja 250 euroa, niin 100 000 asuntolainaan voisi tällä säännöllä sitoutua perhe, jonka nettokuukausitulot olisivat luokkaa 2400. Vastaavasti 200 000 euron lainaan nettotulot pitäisi ollakin jo sitten luokkaa 4000 euroa.

2) 500 e tai 400 e rahaa per nokka tai auto

Tämä on ihan omakehittelemäni laskentakaava, mutta mielestäni asteen parempi kuin tuo yllä oleva prosenttiosuus, johtuen siitä, että tuo kohta 1) ei ota ollenkaan huomioon sitä, että minkä kokoinen perhe on. Onhan se aika eri asia, että onko perhe DINKY vai 3 lapsinen lapsiperhe.

Itse lasken perheen menot näin:
500 euroa per aikuinen
400 euroa per lapsi
400 euroa per auto
ja loput saa mennä asumiseen.

Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että esim. kahden keskituloisen, sanotaan nyt vaikka 1600 euroa kuussa netto tienaavan perheessä (nettotulot 3200 yhteensä), jossa on 2 aikuista, 2 lasta ja 1 auto voisi laskea asuntolainaa näin:

3200 nettotulot
2 aikuista 1000
2 lasta 800
1 auto 400

pakolliset menot siis 2200 ja asumiseen jäisi näin ollen 1000 euroa. Jos siitä 250 euroa menee yhtiövastikkeeseen tai vastaavaan, niin 750 eurolla lyhentäisi 5% korolla 25 vuoden maksuajalla noin 130 000 lainaa.

3) Velkaantumisaste 100% ja vanha sääntö kolme ja yksi kolmasosa

Nykyään ihmisillä on velkaantumisaste keskimäärin 100%. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Sitä, että ihmisillä on keskimäärin saman verran velkaa kuin mitä heillä on tuloja. Ihan varsinainen laskukaava on näin:

perheen kaikki lainat jaettuna perheen vuoden nettotuloilla

Jos otetaan esimerkiksi tuon kohdan 2) perhe, joiden vuoden nettotulot on 3200 x 12 = 38400 eli heidän nettovelkaantumisaste olisi tuon suuruisella lainalla 100%. Tämä on siis se keskiverto eli jos kiinnostaa tietää, että mitä muilla on lainaa, niin keskivertotuloisella perheellä on keskivertoisesti 38000 lainaa. Tuntuu vähältä vai mitä? Jos itse on samoilla tuloilla ottamassa kolmin tai nelinkertaisesti lainaa, niin sen täytyy tarkoittaa sitä, että monella ei juuri lainaa ole. Kaikki meistä kuitenkin tuntee taatusti ihmisiä, joilla moninkertaisesti vuoden nettotulojen verran lainaa, joten tästä voi päätellä, että suuret lainat ovat tietyillä ihmisillä ja monet porskuttavat ilman lainoja. Suurin lainataakka on nuorilla lapsiperheillä.

Muistan, että joskus viime vuosikymmenellä käytettiin myös tälläistä pikasääntöä kuin 40 kertaa nettokuukausitulot. Hauskalla tavalla tämä tavallaan yhdistyy tuohon yllämainittuunkin. 40 kertaa nettokuukausitulothan on sama kuin 3 1/3 vuoden nettotulot.

Tämä kaava antaisi siis seuraavat nettotulot saaville maksimilainasummiksi seuraavat:

2400 - 96 000
3200 - 128 000
4000 - 160 000

Sinänsä hauska huomio on, että tämä antaa nelihenkiselle 3200 nettotulon saavalle perheelle saman lainamäärän kuin kohta 2. Eikä itseasiassa kohta ykkönenkään kovin kauas tuosta heitä, sillä 130 000 euron lainalla 3200 euron nettotuloilla menisi asumiskuluihin noin 31%, jos yhtiövastike on luokkaa 250 euroa kuussa.

4) Netti lainalaskureita pullollaan

Paljonko lainaa? Mikä kuukausierä? Miten pitkä laina-aika? Näihin kysymyksiin vastaukset löytyy hyvin pankkien lainalaskureista. Itse tykkään käyttää jostain syystä nykyään Osuuspankin lainalaskuria.

https://www.op.fi/op?id=20103&srcpl=3

5) Yritys ja erehdys -testi

Kokeile kuinka paljon pystyt käyttämään rahaa asumiseen puolen vuoden ajan. Jos asut vuokralla, niin maksa vuokra ja säästä. Laske nämä yhteen ja sinä tiedät, että paljonko voi olla kuukausierä + yhtiövastike. Tai jos asut omistusasunnossa, niin kokeile säästää puoli vuotta sen ohella. Paljonko saat syrjään rahaa kuussa? Sen verran voit ottaa luultavasti lisää kuukausieräänkin. Jos tuli yllättäviä menoeriä, jotka pilasivat säästämisesi, niin muista, että niitä yllättäviä menoeriä tulee pitkin elämää aina.

Tämä testi kannattaa mielestäni tehdä vaikka noita yllä olevia kuukausieriä olisi laskenutkin. Mikään ei ole niin poikaa kuin kirjanpito omista tuloista ja menoista.

Talouden tabu

Talous on asia, joka minua alkoi kiinnostaa tuossa reilu vuosi sitten. Sen jälkeen olen asiaa seurannut ja paljon olen asioista oppinut. Ihan noviisi olen vieläkin, kun ei alalle mitään koulutusta ole, mutta kummasti sitä vuodessa on oppinut silti asioita. Asunnoista olen ollut kiinnostunut niin pitkään kuin jaksan muistaa ja niitä on tullut kierrettyä katsomassa niin itselle, sukulaisille ja kavereillekin ja asuntolainan kuukausieriä laskettua yhdelle sun toiselle.

Yksi asia, joka kuitenkin Suomessa harmittaa on se, että talous on tabu. Aiheesta on todella vaikea puhua/kirjoittaa ilman, että leimautuu moukaksi tai ahneeksi. Tästä aiheesta meinaan kuitenkin tässä blogissa kirjoittaa, koska mielestäni asia on hirmuisen tärkeä. Monet ihmiset tietävät taloudesta aivan liian vähän kiitos sen, että asia on ollut jopa perheen sisällä niin tabu, että vanhemmat eivät ole kertoneet raha-asioistaan. Kuinka moni tietää, että paljonko esim. heidän vanhempansa ovat tienanneet tai paljonko ovat ottaneet asuntolainaa? Väittäisin että harva. Ja voi sitä onnetonta, joka erehtyy työpaikan kahvipöydässä keskustelemaan asuntolainastaan tai siitä, että mihin rahastoon voisi alkaa ylimääräisiä eurojaan sijoittamaan.

Yksi syy tälle blogille on se, että olen huolissani siitä, että minkä verran naiset tietävät raha-asioista. Suurin osa naisista jossain elämänsä vaiheessa joutuu kuitenkin ihan itse vastaamaan omista rahoistaan. Puolet nykypareista eroaa ja siinä tilanteessa on hyvä tietää, että miten ne talouden tulot ja menot koostuvat. Moni nainen elää myös miestään vanhemmaksi, joten jotkut joutuvat opettelemaan taloudenpidon vanhoilla päivillään. Miksei sitä voisi opetella jo silloin, kun mitään tämmöistä ei ole tapahtunut?

Valokuvista

Meidän perheessä tykätään valokuvaamisesta ja tämän blogin kuvat ovat omia ottamiani, jollen erikseen toisin ilmoita. Osa kuvista on otettu enemmän ajatuksella ja osa ihan aivottomana tilanteen tullessa ja osa vielä mikä pahinta jopa surkealla kännykkäkamerallani. Muista kuvista vastaavat Canonin pikkuinen digikamerani tai digijärkkärini.

Kauppohin oli muuten ilmestynyt uudet Lego-lehtiset, joita sekä esikoinen ja kuopus tutkivat tarkoin. Kuopuksella oli oma hyvä hetkensä tutkia lehteä, kun äiti löysi nuo uusiopullovaatteet.

Poika pukeutuu pulloon

Minä en ole juuri koskaan onnistunut löytämään pojilleni vaatteita marketeista, hyvän poikkeuksen on kuitenkin tehneet ulkovaatteet. Tänään kuitenkin osui silmiini maakuntamatkailulla jokin aivan ihana sisävaate. Kuopus saa tästä eteenpäin pukeutua ajoittan pulloon!

Kyseessä siis aivan suloisen pehmeä fleecepusero (ja samaa sarjaa oli housuja ja haalareitakin), joka on valmistettu kierrätysmuovipulloista. Yhteen vaatteeseen on käytetty 6 puolentoista litran muovipulloa.

Ensimmäiset askeleet

Tänään ensimmäistä kertaa iski sellainen ajatus, että josko minäkin. Niin, josko minäkin kirjoittaisin blogia. Ja tässä sitä ollaan, samana iltana koneella kirjoittamassa. Yksi hyvä kysymys on se, että mistä kirjoitan. Pitäisikö blogilla olla aihe? Vai voinko kirjoittaa vain ajatuksenvirtaa? Vastaus löytyynee siitä, että miksi tätä kirjoitan. Ja kun vastaus on, että itselleni, niin silloin se mielestäni voi olla ajatuksenvirtaa. Mitä luultavammin kirjoitukset tulevat koskemaan niitä aiheita, joista itse olen kiinnostunut. Itseäni ei ainakaan tule hämmästyttämään ruokaan, talouteen tai lapsiin liittyvät aiheet, eikä se, jos teen vain havaintoja elämästä elämästä. Elämän poluille kuuluu niin paljon monenmoista, kiva jos joku kurkkaisee mitä minä näen matkallani ja kenties kulkee pienen matkan samaa polkua.