Paljonko on paljon?

Tuli sitten selvitettyä, että antaako pankki meille lainaa 280 t ja vastaus oli kyllä. Vuoden takaisesta korot ovat laskeneet, mutta vastaavasti marginaalit nousseet. Tietysti, jos lainaa on 280t, niin on aika se ja sama, että mikä on korkotaso, sillä luultavasti moista lainaa ei makseta ihan hetkessä takaisin, joten seuraavan 30 vuoden aikana taatusti ehtii korot nousta ja laskea monta kertaa.

Mutta kannattaako tuommoista lainaa ottaa? Siinäpä hyvä kysymys. Joka päivä tulee niin ristiriitaista tietoa asuntojen hintojen kehityksestä, että maallikkoa jo hirvittää. Tässä pari linkkiä ihan tämän päivän Taloussanomien sivulle:

http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2009/09/16/perheasunto-kay-taas-kaupaksi/200920090/139?pos=15

ja vastakohtana samassa lehdessä tältä päivältä myös

http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2009/09/16/tapiola-syksylla-alkaa-asuntoale/200920171/139

Siinäpä sitä pohdittavaa.

Itsellä on vaihtoehtoja asumisen suhteen kai kolme: jäädä tähän, ottaa ja muuttaa uuteen omistusasuntoon tai ottaa ja muuttaa vuokralle. ASO houkuttaisi kuin kärpäspaperi kärpäsiä, mutta me ei sellaista saada, joten se idea on nyt vaan elävältä haudattava.

Sen verran ollaan avattu silmiämme, että ollaan käyty katsomassa asuntoja. Toinen oli vuokra-asunto, jossa oli 30 muutakin katsomassa asuntoa ja meihin ei oltu koskaan yhteydessä, joten joku muu vei sen nenän edestä. Toinen oli taas omistusasunto, jossa näytössä oli varmaan meidän kanssa ehkä 20 muuta, mutta kun poistuimme, niin näyttöaikaa vielä jäi, joten kymmeniä asunnonkatsojia taatusti kävi ja tarjouksiakin oli tullut kymmenkunta. Näinä aikoina ainakaan meidän seudulla asiat eivät ole kovin helppoja siis, oli kyse sitten vuokra-asunnon tai oman hankkimisesta..

Pesto-kasvis-kinkku-makaronilaatikko

Tämä viikonloppu on mennyt mukavasti rakkaan harrastuksen parissa eli olen kokkaillut tosi paljon. Laittelen tähän nyt enemmänkin itselleni talteen näitä omavirittämiä reseptejä, mut toki muutkin saa kokeilla, että josko tykkäisivät.

Ensimmäisenä kehiin hyökkää tämmöinen vähän erilaisempi makaronilaatikko, johon inspiraatio tuli kun perjantaina istuin allergiasairaalassa ja luin lehteä. Lopullinen melba-versio oli sit tämmöinen:

Pilkoin sipulia, paprikaa, porkkanaa ja kesäkurpitsaa pieniksi kuutioiksi ja kuullotin niitä pannulla.

















Sitten heitin sekaan ylikypsää kinkkua noin 300 g kuutioituna.
















Ja sitten sekaan meni pieni purkillinen rucola-pestoa. Toki varmasti muukin pesto toimii, mutta itsellä kun on pähkinäallergian takia pannassa monet pestot, niin tuo on se, joka nyt K-marketista meille kelpasi. Ei sillä, hirmu hyvää se onkin, kannattaa kokeilla, jos ei ole tullut kokeiltua.
















Sitten keitin noin 6 dl pastaa, tumma pasta toimii hyvin, itsellä oli nyt käytössä ruispastaa ja se sitten taas tuonne sekaan.
















Sitten munamaidon sijaan tein kasvisliemen eli 1 kasvisliemikuutio, 6 dl vettä ja kananmuna. Iloinen yllätys muuten oli, että vaikkei pikkukaupasta luomukasvisliemikuutioita löytynytkään, niin Maggi oli tehnyt uutuutena natriumglutamaattivapaita kuutioita. Heti nappasin kaikki versiot mukaan, kun on vähän ikävä näitäkin liemikuutioita, kun ei meillä kahteen vuoteen ole moisia ollut ollenkaan.

Niin ja sitten pistin päälle juustoraastetta, tämä oli mozzarella-emmental-raastetta, mut varmaan muukin käy oikein mainiosti.















Sit vaan uuniin ja lopputulos näytti tältä:















Pikkuisen pelotti, että minkälaisen vastaanoton mun erikoinen makaronilaatikko saa, mut se uppos porukkaan oikein hyvin. 2-vuotiaskin työnsi ruokaa kaksin käsin suuhun. Lisäkkeeksi tein niin seiskytlukulaisen lisäkkeen kuin olla ja voi eli porkkanoita karkeana raasteena, appelsiinia ja sit vielä ohuita suikaleita purjosta.

Muutakin on tullut tehtyä, mutta yksi asia nyt kerrallaan.

Makkaranuudeliwok ja BB

Ensinäkin haluan jakaa teidän kanssa tämmöisen jokaisen töissäkäyvän äidin supernopean herkkuruuan eli makkaranuudeliwokin. Ainakin minun makuhermoon iskee ihan täysillä.

Paista esim. lenkkimakkaraviipaleet suuressa paistinpannussa/wokkipannussa tai teflonkattilassa öljyssä. Heitä sekaan wokkisekoituspussi (meillä tais olla Rainbowta, on minusta hyvää hinta-laatu-suhteeltaan) ja sitten tölkki tomaattimurskaa ja lopuksi pari levyä nuudeleita. Lapsille ruoka on kutakuinkin valmis ja itselle sitten sekaan vain 1 tl makeaa chilikastiketta (meillä tais olla Pirkkaa, ainakin toimi hyvin).

Ryhdittää voi toki sitten vaikka sipulilla tai valkosipulilla, jos on niin paljon aikaa, että ehtii nekin silppuamaan ;-)

Mutta sitten tuo toinen aihe eli BB. Mitä, mitä, mitä? Kyllä aikaisemman kauden Hannan ja Timon puuhat kalpenee viimeöiseen verrattuna. Kello oli vaikka miten paljon ja mua kutitti selässä olevat allergiatestiliuskat, mutta silti piti ihan hieraista silmiä, että näenkö ihan oikein, että ihan kaikki näkyy... Tositelevision ja pornon rajat hävisi kyllä viime yönä varsin totaalisesti. Mut yksi ero tais jäädä - pornosta kai sentään maksetaan edes vähän. Onhan tuossakin periaatteessa mahdollisuus, että joku noista (paristakymmenestä???) kisailijasta voittaa jonkun ässäarvan suuruisen, mutta verotettavan potin. Mutta muut jää kyllä ilman korvausta vaikka mitä pornosuorituksia telkkarissa tekisi. Lisäksi koskaan kukaan peitonheiluttelija ei ole ainakaan Suomessa voittanut BB:tä. Seksissä ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta että kaikkien nähden sijaisopettajan kulkuset heiluu ja herra näkyy muutenkin koko komeudessaan? Ja että sairaanhoitaja esittelee kaikki hoitelutaitonsa koko kansalle? Veikkaisin, että aikaisempien BB kisailijoiden kommentit, että BB saattaa jopa haitata uraa saattaa näiden tyyppien kohdalla myös toteutua, jollei ura sitten satu olemaan aikuisviihdepuolella. Neidillä ei tunnu olevan minkäänmoista katumusta asioista, mutta nuori herra sentään mietti, että "mahtaa olla äiti ylpeä" ja että "ei ehkä mikään voitokkain strategia". Voisiko BB ystävällisesti ottaa vaikka herran päiväkirjahuoneeseen katsomaan viimeöisiä tekosiaan? Tosin tehty mikä tehty.

Kahdenkesken, omppupiirakka ja bb

Eilen oltiin miehen kanssa ekaa kertaa kahdestaan yli kahteen vuoteen. Esikoinen oli isänsä luona ja kuopus vietiin mummulaan hoitoon, jossa hoitajina oli mummu ja pappa ja sitten paikalle ilmestyi vielä kummitäti ja -setäkin. Ilmeisesti oikein hyvin oli mennyt. Me porhallettiin Lahteen muutamaksi tunniksi ja käytiin syömässä kahdestaan. Oi mikä autuus, kun sai syödä rauhassa. Kyllä perheelläkin käydään paljon ravintolassa syömässä (musta pitää opettaa lapselle, että ravintoloissa ollaan kauniisti syömässä), mutta onhan se aina vähän erilaista. Viimeiksikin kun oltiin läheisen pikkukaupungin ravintolassa, niin pojan pasta-annos tuntui houkuttavan kaikki kesän viimeiset kärpäset hänen annokseensa. Ei siinä muuten mitään, mutta kun poika ei osaa sanoa niitä kärpäsiksi vaan kutsuu niitä madoiksi. Sitten poika kirkkaalla äänellä huutaa ruoka-annokselleen, että "hei, hei mato". Hyvää ruokahalua vaan muillekin ravintolassa olleille!

Kotimaisia omenia eksyi meille - samoa ja melbaa ;-)

Nyt on omppupiirakka uunissa ja tein sen vanhalla seiskanluokan köksänkirjan ohjeella. Oikeastaan näytti varsin terveelliseltä - kaikki rasva kun oli rypsiöljyä ja jauhoistakin osa kaurahiutaleita. Sokerista ei tietty puhuta mitään.

BB on jännässä vaiheessa - saapa nähdä, kuka on tämän vuoden ensimmäinen leppäkeihäs. Oma toiveeni on, että se ei olisi Esa A, sillä uskon, että hällä on vielä meille annettavaa kovasti, jos vaan saa jäädä taloon.

247, 1650 ja huppari

Täällä yksi BB:n seuraaja on jo aloittanut telkkarin tuijottamisen ja aivan tunnelmaan sopivin eväin: subi kourassa. Viime kausi oli mielestäni monessa mielessä pettymys, mutta nyt katsoin ihan positiivisella sitä, että keski-ikä ja luultavasti älykin on kasvaneet.

Tänään mun kännykkä päätti ruveta tosi epäluotettavaksi ja oli pakko käydä ostamassa uusi. Olen pahasti kahden kännykän loukossa ja tälle kakkoskännykälle tärkein ominaisuus on se, että sillä on mukava kirjoittaa tekstareita. Itse kun en duunista koskaan soita kellekään, niin ainut tapa päivittää perheen kesken tilannetta on sit kännykkä, niin tekstarien lähettämisen mukavuus on mulle se juttu. Mukaan tarttui sellainen kännykkä, että ei varmaan ainakaan kukaan kadehdi: Noksun 1650. Meillä on ollut se perheen varakännykkänä ja on toiminut hyvin, joten nyt uskalsin ottaa itselleni myös moisen. Plussaa myös hyvästä valmiusajasta, siitä että näytöstä näkee auringonvalossakin ja siitä, että puhelimesta kuuluu hyvin.

Puhelimenostoreissulla tuli sitten yhtäkkinen hupparikohtaus ja ostin esikoiselle Waldosta valkosävyisen MicMacin hupparin. Kuvankin voin tänne jossain välissä laittaa. NY lippis pojalla on, joten nyt kuulema puuttuu asiaan kuuluvat housut ja kengät. Saas nähdä, että milloin moiset vielä tulee ostettua.

Piikkejä ja kursseja

Kävin eilen rokotuttamassa itseni pneumokokkia vastaan. Eilen ei ollut mitään oireita ja tänäänkin pärjäsin oikein hyvin töissä, mutta nyt se iski. Olo on hmm. mielenkiintoinen ja käsivarsi on aika punainen ja kainalossa oleva imusolmuke on lievästi sanottuna kipeä. Muistuttaa aika paljon samaa oloa kun leuanalusimusolmukkeeni tulehtui. Kaipa tuo tuosta kuitenkin itsekseen painuu ja kun näin hyvä reaktio tulee, niin ehkäpä rokotteella on vastettakin. Seuraavaksi jäänkin odottamaan sitten influenssarokotteita, sekä kausi- että sikamoista. Minä riskiryhmäläisenä odotan toki kovasti, että rokote saataisiin Suomeen, tosin paljon on mahdollista, että ehdin sairastua jo ennen rokotteen rantautumista, sen verran läheltä tänäänkin kuljin H1N1:ää sairastavaa (alle 2 m). Suomessa luultavasti rokotetaan terveydenhoitohenkilökunta ensimmäisessä aallossa ja vasta sitten meidät riskiryhmäläiset - Ruotsissa taas joidenkin tietojen mukaan toisessa järjestyksessä.

Talousasioista en olekaan vähään aikaan kirjoittanut, vaikka mielessä olisi vaikka mitä. Nytkin jätän suurimmat ajatukset myöhemmälle ja kerron vain, että onnistuin saamaan itseni kahdelle talousaiheiselle yhden illan luennolle. Tosi kivaa! Olen ennenkin ollut moisilla ja aina viihtynyt.

Teitä ja risteyksiä

Kuinkahan moni meistä on joutunut joskus miettimään sitä, että mitä parisuhde on? Ja kuinka moni on joutunut miettimään, että milloin on parempi jatkaa yhdessä ja milloin taas jatkaa matkaa kahta eri tietä? Itse en ainakaan ole elämääni ilman näitä pystynyt elämään ja joskus voin jopa huokaista, että hyvä niin, sillä joskus on haudattava jotain mennyttä löytääkseen jotain uutta ja vielä kauniimpaa. Tällä hetkellä itse elän varsin seesteistä elämää, mutta ne vanhat tunteet ovat niin voimakkaina jossain siellä syvällä, että ne joutuvat tarkastelun kohteeksi, kun joku asia niitä riittävästi raapaisee. Ja nyt tuntuu, että on pakko istahtaa ja miettiä, että mitä se elämä on? Viikon sisään on tullut kolme tapausta eteeni, osa lähemmästä ystäväpiiristä ja osa hyvinkin etäältä, joissa kysymys on ollut siitä että milloin jatkaa matkaa yhdessä ja milloin jatkaa erillään. Miten kauan pitää jaksaa yhdessä? Onko jotain asioita, jotka pitää vaan sietää? Onko parisuhde ihmiselle miten tärkeä? Onko lapsien hyvinvointi ja pahoinvointi miten painavia vaakakupissa? Se mikä on varmaa, niin usein joudutaan vaikean tilanteen eteen eli valitsemaan kahdesta huonosta se vähemmän huono. Voi miten ihanaa olisikaan kuin lapsuuden saduissa, joissa oli aina vain se hyvä ja paha ja sit piti valita se, et kumpi puoli oli se hyvä. Mut kun aikuiseksi elää, niin sitten huomaakin, että usein vaan vaihtoehdot on huono ja vielä huonompi. Ja usein ratkaisun tekemisen hetkellä ei ole edes 100% varmaa, että kumpi on se huono ja kumpi vielä huonompi. Aika onneksi antaa joskus vähän lisää perspektiiviä, joten jos asian kanssa ei ole välittömässä hengenvaarassa, niin usein aikalisä voi antaa sitä osviittaa, että kumpi on se vähemmän huono tie. Risteyksen kohdalla ne tiet vaan usein näyttää aika samanlaisilta ja on vaikea sanoa, että kumpaa tietä sitten loppujen lopuksi päätyy Onnelaan. Voihan olla, että joku onneton on vielä tehnyt elämän käytännönpilan ja kääntänyt tienviitat.

Jään miettimään, että mitä se tarkoittaa, kun jotkut ottavat omaan elämäänsä uutta suuntaa. Hirveästi on kysymyksiä, mutta hirveän vähän vastauksia. Sellaista se vaan on elämä.