Meillä on nyt ollut yhtä sun toista, joka vie kaiken ajan ja energian. Kiire aiheuttaa sen, että siitä seuraa taas hiljaisuutta näin blogirintamalla. Paljon mielenkiintoista on mielessä kyllä. Kävin talousiltamassa ja siellä tutustuin sellaisiin oman isäni ikäisiin herrasmiehiin. Heillä varmaan on sijoituksissa hivenen enemmän euroja kuin itsellä, mutta kivahan noilla pikkulateillakin on tätä peliä pelata ja katsoa, että miten käy. Illan jälkeen innostuin ja pistin Rautaruukin ja Nordean myyntiin kovalta plussatasolta, toinen oli yli 70% ja toinen yli 100% plussalla. Sitten ollaankin tässä pörssissä kivasti vähän lasketeltu, joten ei varmaan pöllömpi realisointi ollut. Nyt olisi tarkoitus ostaa sitten ainakin paria firmaa tilalle, kenties jopa kolmea. Vielä en ole vain ehtinyt ostokantaan. Ehkä jäänkin odottelemaan tuota kuun puolivälissä aloitettavia tulosjulkistuksia, ehkä kaikki ei olekaan niin positiivista kuin tokassa kvartaalissa ja saadaan kursseista ilmoja pois.
Ollaan tässä suunnittelemassa kovasti vuokralle muuttoa ja siitä olen jutellut sitten avoimesti useammallekin ihmiselle. Voi sitä järkytyksen määrää, kun omistusasuja harkitsee vuokralle menoa. Moni suhtautuu alkuunsa ihan jees, mutta kohta seuraavassa lausessa tulee miksi kysymyksiä ja kun en osaa sitä asiaa hirveän hyvin perustella (lue: rahat eivät ole lopussa tai emme ole saaneet häätöä tai jotain yhtä selkeää syytä), niin sitten alkaa neuvot, että eikö kuitenkin kannattaisi asua omassa ja että miten se ja se tutun tuttukin oli kuitenkin laskenut, että miten kannattaa ennemmin maksaa itselleen eikä maksaa muille ja miten asuntojen hinnat aina nousee jne. Kahvipöytäkeskustelussa on tietty turha yrittää sanoa, että olen minäkin niitä yrittänyt laskea, koska moni asia on todella vaikea tuoda sillä tapaa lukuina esiin, jollei ole osoittaa tiettyjä kuluja ihan todenperäisesti. Lisäksi tietty käsitykseni siitä, että asuntojen hinnat vihdoin lähtisivät laskuun voi toki olla väärä. Mistä sitä ikinä tietää. Mutta omia rahojammehan me sitten sellaisessa inflaatiotilanteessakin hukkaamme. Riski on olemassa ja sen tiedostan. Joskus itsekin mietin, että voinko olla väärässä, kun kaikki sanoo, että vuokralle menemisessä ei ole mitään järkeä. Aika näyttää, vaikka parin vuoden päästä voin tulla kertomaan, että miten kävi. Jälkiviisaushan se aina sitä parasta viisautta sitten on.
Silloin kun tulee heikko hetki, että itsekin jo epäilen itseäni. Silloin vain mietin sitä, että joskus on vaan uskallettava ja oltava rohkea. Mietin sitä, että vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti