Otsikossa on vaikea kysymys, yritän tässä vastata jotain siihen, että mihin voisi. Perustelujakin on päässä vaikka miten paljon, mutta ehkä en lähde niihin nyt tarkemmin.
Monet talousalan kirjat antaa suosituksia siitä, että paljonko ihminen voi sijoittaa. Jokaisen on kuitenkin määritettävä se oman riskinsietotasonsa itse. Itse heitän nyt tämmöisen ehdotelman, jota jokainen voi toki itse punnita, että miten se itselle sopii.
10% omista tuloista säästämiseen / sijoittamiseen, 90% tässä hetkessä elämiseen, olkoon tuo 10% sitten vaikka pahan päivän varaa tai vaikka eläkettä varten.
Näistä 100-oma ikä prosentteina osakkeisiin joko suoraan tai rahastoina.
Itse suosin Nordnetin osakesijoittamista suomalaisten osakkeiden osalta, sillä kulut on siellä halvimpia ja säilyttäminen ei maksa mitään. Tänne kerään rahaa niin, että saan kerralla tehtyä 400 euron ostoksia, jolloin kulut ei nouse korkeiksi kuitenkaan.
Ulkomaisiin osakkeisiin sijoitan taas pääsääntöisesti Seligsonin indeksirahastojen kautta. Tavallisen pulliaisen on todella vaikea voittaa indeksirahastoja, joten niitä voi suositella kyllä ihan Suomenkin osalta, jos näkemystä osakkeista ei juuri ole. Siinä vaiheessa kun osakkeita ostaa voisi olla hyvä ymmärtää vähintään se, että millä alalla ko. firma toimii, minkälainen sillä on markkina-asema ja mitä esim. p/e luku tarkoittaa. Jos nämä on ihan hepreaa, niin parempi ostaa Saarion Kuinka sijoitan pörssiosakkeisiin kirja ja istua sen kanssa alas (tieto on kuitenkin valtaa) tai sitten suosiolla pistää rahat indeksirahastoihin tai EFTeihin tai jos se tuntuu liian tylsältä, niin sitten vaikka printtaa listan OMXH:n osakkeista ja heittää tikkaa niihin tai sitten vaikka heittää lista perheen lasten nokan eteen ja kysyä heiltä, että mitkä firmat he ovat kuulleet ja sijoittaa nihin ;-) Olisikohan viimeiksi mainitulla logiikalla salkussa Nokia, Nordea, Sampo, Elisa, Marimekko ja Stocka?
Sitten taas oman iän verran prosentteina voisi pistää korkoihin. Esimerkiksi Seligsonilla on korkorahastoja, joissa on pienet kulut tai sitten osan voisi pistää määräaikaistalletuksiin. Rahastoissa on aina riskiä, jopa korkorahastoissa, kuten vaikka muutaman suuren pankin korkorahastot ovat viime aikoina osoittaneet, mutta keskimäärin toki korkorahastot ovat varmempia kuin osakerahastot.
Yleensä riski ja tuotto kulkee käsikädessä. Siinä missä korkorahastoista saa vaan pieniä tuottoprosentteja voi osakkeista saada jopa 10% tuottoa, hetkellisesti jopa enemmänkin.
Oma sijoitusstrategiani ei ole ihan yllämainitun kaltainen, mutta kuvittelen, että tuollakin logiikalla voisin hyvin sijoittaa. Se mitä suosittelen kaikille on se, että ennenkaikkea säästää, sijoittaa ja hajauttaa ostokset niin ajallisesti kuin aloittain / alueellisesti.
perjantai 16. lokakuuta 2009
maanantai 5. lokakuuta 2009
Kiire = hiljaisuus, eri tavalla tekeminen = virhe
Meillä on nyt ollut yhtä sun toista, joka vie kaiken ajan ja energian. Kiire aiheuttaa sen, että siitä seuraa taas hiljaisuutta näin blogirintamalla. Paljon mielenkiintoista on mielessä kyllä. Kävin talousiltamassa ja siellä tutustuin sellaisiin oman isäni ikäisiin herrasmiehiin. Heillä varmaan on sijoituksissa hivenen enemmän euroja kuin itsellä, mutta kivahan noilla pikkulateillakin on tätä peliä pelata ja katsoa, että miten käy. Illan jälkeen innostuin ja pistin Rautaruukin ja Nordean myyntiin kovalta plussatasolta, toinen oli yli 70% ja toinen yli 100% plussalla. Sitten ollaankin tässä pörssissä kivasti vähän lasketeltu, joten ei varmaan pöllömpi realisointi ollut. Nyt olisi tarkoitus ostaa sitten ainakin paria firmaa tilalle, kenties jopa kolmea. Vielä en ole vain ehtinyt ostokantaan. Ehkä jäänkin odottelemaan tuota kuun puolivälissä aloitettavia tulosjulkistuksia, ehkä kaikki ei olekaan niin positiivista kuin tokassa kvartaalissa ja saadaan kursseista ilmoja pois.
Ollaan tässä suunnittelemassa kovasti vuokralle muuttoa ja siitä olen jutellut sitten avoimesti useammallekin ihmiselle. Voi sitä järkytyksen määrää, kun omistusasuja harkitsee vuokralle menoa. Moni suhtautuu alkuunsa ihan jees, mutta kohta seuraavassa lausessa tulee miksi kysymyksiä ja kun en osaa sitä asiaa hirveän hyvin perustella (lue: rahat eivät ole lopussa tai emme ole saaneet häätöä tai jotain yhtä selkeää syytä), niin sitten alkaa neuvot, että eikö kuitenkin kannattaisi asua omassa ja että miten se ja se tutun tuttukin oli kuitenkin laskenut, että miten kannattaa ennemmin maksaa itselleen eikä maksaa muille ja miten asuntojen hinnat aina nousee jne. Kahvipöytäkeskustelussa on tietty turha yrittää sanoa, että olen minäkin niitä yrittänyt laskea, koska moni asia on todella vaikea tuoda sillä tapaa lukuina esiin, jollei ole osoittaa tiettyjä kuluja ihan todenperäisesti. Lisäksi tietty käsitykseni siitä, että asuntojen hinnat vihdoin lähtisivät laskuun voi toki olla väärä. Mistä sitä ikinä tietää. Mutta omia rahojammehan me sitten sellaisessa inflaatiotilanteessakin hukkaamme. Riski on olemassa ja sen tiedostan. Joskus itsekin mietin, että voinko olla väärässä, kun kaikki sanoo, että vuokralle menemisessä ei ole mitään järkeä. Aika näyttää, vaikka parin vuoden päästä voin tulla kertomaan, että miten kävi. Jälkiviisaushan se aina sitä parasta viisautta sitten on.
Silloin kun tulee heikko hetki, että itsekin jo epäilen itseäni. Silloin vain mietin sitä, että joskus on vaan uskallettava ja oltava rohkea. Mietin sitä, että vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan.
Ollaan tässä suunnittelemassa kovasti vuokralle muuttoa ja siitä olen jutellut sitten avoimesti useammallekin ihmiselle. Voi sitä järkytyksen määrää, kun omistusasuja harkitsee vuokralle menoa. Moni suhtautuu alkuunsa ihan jees, mutta kohta seuraavassa lausessa tulee miksi kysymyksiä ja kun en osaa sitä asiaa hirveän hyvin perustella (lue: rahat eivät ole lopussa tai emme ole saaneet häätöä tai jotain yhtä selkeää syytä), niin sitten alkaa neuvot, että eikö kuitenkin kannattaisi asua omassa ja että miten se ja se tutun tuttukin oli kuitenkin laskenut, että miten kannattaa ennemmin maksaa itselleen eikä maksaa muille ja miten asuntojen hinnat aina nousee jne. Kahvipöytäkeskustelussa on tietty turha yrittää sanoa, että olen minäkin niitä yrittänyt laskea, koska moni asia on todella vaikea tuoda sillä tapaa lukuina esiin, jollei ole osoittaa tiettyjä kuluja ihan todenperäisesti. Lisäksi tietty käsitykseni siitä, että asuntojen hinnat vihdoin lähtisivät laskuun voi toki olla väärä. Mistä sitä ikinä tietää. Mutta omia rahojammehan me sitten sellaisessa inflaatiotilanteessakin hukkaamme. Riski on olemassa ja sen tiedostan. Joskus itsekin mietin, että voinko olla väärässä, kun kaikki sanoo, että vuokralle menemisessä ei ole mitään järkeä. Aika näyttää, vaikka parin vuoden päästä voin tulla kertomaan, että miten kävi. Jälkiviisaushan se aina sitä parasta viisautta sitten on.
Silloin kun tulee heikko hetki, että itsekin jo epäilen itseäni. Silloin vain mietin sitä, että joskus on vaan uskallettava ja oltava rohkea. Mietin sitä, että vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)